Uskontonne - 13

Olin tässä ketjussa aiemmin äärimmäisen materialistinen. Oon aina pelännyt uskonnollista ajattelua, koska mulla on ollut ennakkoluuloja uskonnollisista ihmisistä: Ahdasmielisiä, vihaa homoja, alistaa naisia, seksuaalikielteisiä ihmisiä.

Nyt oon kääntymässä jonkinlaiseen agnostiikkaan. Se on jännää koska oon aina kokenut uskonnolliset asiat ahdistavina ja ihmisiä sortavina. On sellainen tunne että jossain on jokin jumala/jumalallisuuksia. En voi sitä tietää, mutta kun olen murheissani tai huolissani rukoilen. Ja uskon myös että jos Jumala olisi olemassa se ei olisi niin inhottava persoona, mitä Raamatussa annetaan ymmärtää. Se ei asettaisi kummallisia sääntöjä. Se ei kieltäisi naisia puhumasta tai tuomitsisi ihmisen homoutta.

Siskoni kissa katosi pari viikkoa sitten. Sisko on ollu iha romuna. Rukoilin että se löytyisi. Se löytyi eilen. Kahden viikon jälkeen, se on meistä kaikista ihme! Ihan kuin rukoukseeni olis vastattu! Se oli laihtunu kamalasti ja sillä oli kamalat avohaavat jaloissa, mutta se toipuu siitä! Kävin katsomassa sitä tänään. Piirsin kortin muistoksi sen löytymisestä ja sisko oli liikuttunu ja laitto sen jääkaapin oveen. Kissa oli ihan traumatisoitunu. Tärisi, vapisi, eikä kävelly suorassa. Ihanaa että löydettiin se, ja nyt vaan hoivataan se kuntoon. Tää on niin suuri onni!

Kuuluin katoliseen kirkkoon kunnes 18-vuotiaana erosin siitä. Perhe ei oo koskaan ollu "kunnon uskovainen" eikä käyty kun joulukirkossa, mutta silti jostain maailman kummallisimmasta syystä pelkäsin hengittää kirkossa, kunnes kävin riparin. Muutama vuosi sen jälkeen luin muutaman Dan Brownin kirjan, ja koko mun näkemys uskonnoista muuttu. Luin pari kirjaa koska halusin tietää mihin uskon kun erosin kirkosta, koska selkeesti uskoin _johonkin_.

Animismi vaikutti eniten siltä mihin uskon, koska siihen liittyy vahvasti luonto. Mutta uskon myös mm. keijuihin, henkiin ja enkeleihin. Sitten löysin ystävän kautta Salaisuuden (The Secret), ja se oli siinä. Se selitti mun koko elämän; kaikki onnenkäänteet, "sattumat" että kävikin hyvin tässä ja tossa asiassa, miks tietyt asiat tapahtu.
Sen mukaan oon nyt kohta kaks vuotta eläny, ja selkeempää näkemystä en omaan maailmaani voi saada se toimii mulle, ja myös se vaikuttaa että siinä on lähinnä kyse omasta yhteydestä Universumiin ja siitä mitä ajattelee. Eikä sillä voi tehdä mitään pahaa - paitsi itselle, jos ajattelee negatiivisia asioita, ne tapahtuu.

Tämä siis mun "uskonto", mutta edelleen mua kiinnostaa mm. buddhalaisuus uskon myös uudelleen syntymään ja karmaan. Uskon että edellisissä elämissäni oon ollu jonkun heimon jäsen, norsu ja oranki.

Kaikki uskonnot ja filosofiat tuntuu olevan erilaisia malleja ja selityksiä todellisuudelle. Vähän kuin linssi,  jonka läpi katsoa maailmaa.

Aikanaan fyysikot oli erimielisiä siitä,  onko valo hiukkasia (fotoneita) va sähkömagneettista säteilyä/aaltoliikettä.  Sittemmin eri kokeet näyttää valon käyttäytyvän hiukkasten tapaan joissain tapauksissa ja aaltojen tapaan toisissa.  Kumpikaan malli ei yksinään pysty selittämään todellisen ilmiön kokonaisuutta. Siksi lopulta päädyttiin käyttämään useampaa mallia sen mukaan,  mikä missäkin tapauksessa parhaiten sopii todellisuuteen ja ennustaa sitä parhaiten.  Samoin esim klassinen fysiikka,  kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria on kaikki erilaisia ja keskenään ristiriidassa olevia malleja ja kuitenkin jokaisella niistä on paikkansa fysiikassa.

Mun mielestä samalla tavalla uskontojen tai muutoin erilaisten maailmankatsomusten kanssa.  Tyttöystävä on Jumalatar, kuten intialainen Shakta-tantraperinne opettaa. Kun taas meditoin yksin tai retriitillä,  todellisuus on persoonaton ilmiö,  Dharma,  kuten Buddha opettaa.  Ja jos sille päälle satun niin kosmisen hyvä tuuri liftatessa on Jumalan armoa. Palloa potkiessa materialistiset fysiikan lait toimii parhaiten.


Mikään malli ei ole 'tosi' tai 'oikea'. Kartta ei voi olla metsä.  Vain karttaa tuijottava kävelee metsässä ja iskee päänsä mäntyyn - mänty on tosi ja oikea,  kartta vain metsän malli. Olennaisempaa, kuin mallin 'totuudellisuus' on sen käytännöllisyys.  Voiko tämän kartan avulla navigoida metsässä?  Tuoko tämän tai tuon maailmankatsomuksen seuraaminen onnea elämään?  Onko sen inspiroimat teot, sanat ja ajatukset hyvästä tekijälle itselleen ja myös muille?

Mihin siis uskon?  Siihen,  mikä toimii.  Universaalina periaatteena näen syyn ja seurauksen lain,  eli maailmassa sitä saa mitä tilaa,  sitä niittää mitä kylvää,  niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.  Itämailla sanovat karmaksi.

Mitä teen,  miten harjoitan? Teen hatha-joogaa melkein päivittäin,  Vipassana-meditaatiota joka päivä.  Lisää tietoa Vipassanasta www.dhamma.org , tekniikan voi oppia 10 päivän retriitillä ja retriitrejä voi buukata tuolta saitilta. Ei maksa mitään,  eli sopii myös köyhille hipeille . Vipassana on Buddhan opetukseen perustuva hiljaisen meditaation tekniikka,  ilman mitään uskontoa - harjoittajia on jokaisen uskonnon piiristä ja ateisteja/agnostikkoja myös.  Kyseessä on enemmänkin mielen harjoittaminen ja tarkkailu ja sitä kautta oppiminen.

Olen uskonnollisesti / hengellisesti sitoutumaton, en kuulu mihinkään tiettyyn ryhmään tai yhteisöön. Mutta melko hyvin mahdun new age -käsitteen alle. https://fi.wikipedia.org/wiki/New_Age . New age onkin sellainen väljempi hengellinen suuntaus, johon on helppo mahtua. Eikä ole olemassa johtajia tai jotain yhtä kirjaa, johon olisi "pakko" uskoa kuuluakseen liikkeeseen (samalla torjuen muiden liikkeiden sanoman).

Ennen kaikkea totuus kiinnostaa. Ei esimerkiksi miellyttävät selitykset tai joukkoon kuuluminen, eikä edes identiteetin rakentaminen "new age -ihmisenä". Minä olen mitä minä olen.

Ja just esim. se et naisia sorretaan uskonnon nimissä on mun mielestä niin väärin. Esim. joku rastafarismi on muuten ihan jees mut siinäki naisia poljetaan alemmas niin en hirveest sen syvemmin välitä siit. Puhumattakaan sit noist islamin nimissä olevista meiningeistä.

"Kaikki katsovat samaa aurinkoa".

Hauskaa! Ei ihan kaikki jos kaikkeudesta puhutaan No mä uskon aurinkoon kuten on saattanut horista sen tarpeista jne, mutta mulla on myös universaalia uskoa toisenlaisiin asioihin. Olen joskus halunnut omistaa elämäni auringolle, mutta se päätty tavallaan kesken. Uskon yhä mutta uskon moneen muuhunkin josta jatkan lisää.

Olen kehitellyt teoriaa tietoisuudenmassasta. Sitä on vaikea avata mitä ajattelen, mutta esim. ajatukset joita kerron eivät jää vain minuun vain siihen tilaan massan sekaan jossa tämä tapahtuu sekä myös sinne missä niitä käsitelleen sekä sen lisäksi siitä jää "epävakaakopio" itseeni sekä mahdollisesti muihin. Tämän "massan" siirtymä sitä käsittelevän maallisenolemuksen läpi, sen monistuminen siihen jääväksi sekä sen matka sen voimalla toisiin olemuksiin mutta myös tuntemattomaan on "epäväkaa tapahtuma" jossa saattaa käydä tietoisuuden menettäminen, särkyminen. Erittäin arkaa on vasta muodostunut tietämys tietoisuudenmassasta ja sen jalaminen toiselle olemukselle, koska toinen olemus saattaa saada interaktiivisuudella sotkettua tämän massan virtauksia niin että ei kykene enää käsitteleemään tietoisuutta massasta jota on yrittänyt näyttää toiselle olemukselle. Tähän on monta syytä kuten esimerkiksi massan siirtyminen tilassa toisen olemuksen tuottaessa siihen lisää. Itseasiassa ymmärtämys on massan järjestyksen näkemistä ja järjestyksen muuttuessa on luonnottoman vaikeaa nähdä miten maailmankaikkeus oli mutta ei mahdotonta. Massan kulkiessa  olemuksen läpi syntyy sen ymmärtämyksestä tietoisuudenmassaa tuottava ominaisus käsittelevään olemukseen, joka ei kuitenkaan ole täydellinen tai pysyvä kyky. Jatketaan myöhemmin lisää ...

 



Lisätään että ymmärtämykseni mukaan tätä tietoisuudenmassaa tuottaa kaikki seinätkin. Jolloin vaikka seinillä ympäröidyssä tilassa alkaa tilantietoisuudenmassan koostumus olla seinien tietoisuuden muotoista. Mikälitälläistä tietoisuudenmassa ei olisi ei minkään laista tietoisuuta voisi olla. Jos ajatellaan että tietoisuus olisi esim "koulunpenkillä" opittua ei se pidä minusta paikkaansa. Tietoisuudesta voi tulla kovin sekava jos sen muodostumista yritetään ohjailla ja uskon tämän olevan nimenomaan ihmisolemuksen kannalta sen itsensä hallinnan poistava ja tuhoutumisen tuova todellisuus. Kaikella on kuitenkin tasapaino ja siitä syystä käsittämättömän älytön ihmisolemuksen toiminta on voinut jatkua. Tässä esittämäni tietoisuuden kunnioittaminen ei olisi mahdollistanut suureten pommien tuottamista ja käyttämistä jota järkyttyneenä käsittelen juuri nyt.