En ole katsonut kellopeliappelsiinia, mutta meil on se kirja tuolla nököttämäs hyllyllä, jos joskus joku lukis sen. Siit muistan kuitenkin, että kun olin muutamia vuosii sitten elokuvatutkimuksen luennolla, yhen luennon aiheena oli että vaikuttaako elokuvat meihin passiivisina katsojina... Esimerkkinä oli kai joku murhatapaus tai tappo, jonka kohdalla spekuloitiin oisko murha tai muu johtunut siitä kellopeliappelsiini-elokuvasta... kait murhaaja pukeutui samoin kun siin leffas,, tos kun googlailin niin löyty vaan joku tommonen juttu. Ite muistelin että luennolla oli joku muu esimerkki vielä. Mutta joo, aika jännä ajatus kuitenkin, että miten me sit haetaan inspiraatiota töllöohjelmista.
Nykyään kun on tosiaan myös kaikkia väkivaltapelejä, joissa on ikärajat mut skidit kuitenki pelailee niitä, niin onko niin että sitä kautta vaan turtuu väkivaltaan ja omaksuu rooleja, vai turtuu väkivaltaan ja se nyt vaan on joku juttu. Ett miten paljon tommonen visualisointi ja simulointi mahtaa vaikuttaa. Joskus oon lukenut että joku lastenpsykologi olis sitä mieltä että lapsen ajattelun kannalta tarvitaan "hyviksii ja pahiksii" ja sitä kautta se kehittäis jotain arvopohjaa.. monis ohjelmissa tilanteet ovat vain aika mustavalkoisia...