Tervehdys kaikille sielun veljille ja siskoille.
Onpas ihanaa kirjoitella vanhan kunnon foorumeille!
Elikkäs, olen 37-vuotias mies täältä kanta-hämeestä ja olen pidemmän ajan tuskastellut sillä, kun olen.. minä..
Olen oppinut hyväksymään paikkani maailmassa joka on ulkopuolinen lähes joka yhteisössä, koska olen melkoinen yksilö ja kapinahenkinen, tuota ei katsota kovinkaan hyvällä useimmissa yhteisöissä.
Useista virheistäni olen oppinut milloin on syytä pitää turpansa kiinni mielipiteistään, ellei niitä kysytä ja ne ei vaikuta tilanteeseen mitenkään negatiivisesti.
En tunnu löytävän paikkaani mistään avoimien tai sulkeutuneiden ihmisten joukosta.
Millainen olen?
Luonteeltani olen mehtäläinen joka on hyvinkin avoin.
Pitkätukka risuparralla joka elämänkriisin myötä oppi hyväksymään olemaan sellainen kuin on, kaikki on mahdotonta mielyttää.
Minua on hirveän vaikea asettaa yhtään mihinkään muottiin, mutta asiat jotka pitävät paikkansa on se, että olen ihmissuhdeanarkisti ja määrittelen ihmissuhteita ihmisen/ihmisten kanssa yhdessä.
Mono,- ja polysuhteet sekä vapaamat suhteet ovat kaikki ok minulle tilanteesta/ihmisestä riippuen.
Minua vaivaa neurologinenhäiriö, eli olen nepsy, tarkemmin sanottuna ad(h)d ihminen höystettynä autismilla/aspergerilla, mutta tuo ei taas vaikuta mielenjuoksuuni.
Tai sitten vaikuttaa, koska ajattelen hyvin syvällisesti ja hyväksyn ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Myös heidän mielipiteensä vaikka en olisikaan asioista samaa mieltä, niin opin näkemään asioita laajemmalta kantilta.
Vaikka hyväksynkin mielipiteet se ei tarkoita, että hyväksyisin teot jotka kohdistuvat ihmisyyteen tai viattomiin eläimiin.
Vaikka olinkin persujen kunnallisvaaliehdokas viime vaaleissa, niin nykyään olen täysin sitoutumaton, koska sopivaa puoluetta ei löydy minulle.
Olen liian liberaali olemaan konseratiivinen ja minussa on liikaa konseratiivisuutta ollakseni täysin liberaali.
Ja kepu pettää aina.
Koen olevani ainakin hippihenkinen olemalla nudisti, avoimesti rakastava ja kun karstastan auktoriteetteja sillä en halua, että minulle määritellään mitä minun kuuluisi tehdä tai olla.
Toki ihminen joka johtaa jotain ja osallistuu samalla tavalla tekemiseen kuin muutkin on eri asia kuin taho joko paukuttaa nyrkkiään isoon pöytään ja kohtelee minua kuin sätkynukkea.
Noh.. Ei kai täällä tarvitse todistella mitään?
Harrastuksiini kuuluu tietokoneella värkkääminen, filosofiointi ja pohdiskelu, retkeily, painojen kolistelu salilla, jooga sekä meditointi ja käveleminen.
Anyhow.. Jännän äärellä olen, että onko tämä se paikka jossa minut hyväksytään tälläisenä kuin olen vai joudunko odottamaan, että laumani muodostuu ympärilleni tai pääsen johonkin yhteisöön joka ottaa minut mukaan avosylin.
