Myönnät siis olevasi vain tyhjäpäinen trolli... No hyvä tietää
Tyhjänpäiväinen olen, ja trolli, myönnän sen nyt kun ilta alkaa hämärtyä. Aina ei kuitenkaan ollut näin. Kerran olin tavallin joutsenhaltiapoika, vuodet ihmisten parissa tekivät tämän minulle. Dubatut hiusvärimainokset, kuluneet farkut ja elämän syvä melankolia pesivät värit siipisulistani ja ne varisivat kuin kuusenneulaset nuutinpäivän loskaan. Minä en lennä enää koskaan, ja minusta tuntuu että talvesta tulee tänä vuonna kylmä.
Nuorena taon sieluni pankkiautomaatin tuplausoptioon, oksensin ajetut kilometrit Toijalan kohdalla ja pysähdyin lempäälän essolle. Matkapahoinvointia, olen juuriltani revitty pääskynen. Hiekkalaatikkoon menehtynyt saatananpalvoja värjäsi hiuksensa minun verelläni ja Gambialaiset heroiinikauppiaat varastivat hymyni irvokkaaksi muistoksi lapsuuteni viattomista vuosista. Olin joskus vesivessasukupolven sosiaalisesti korostuneista kategorioista syrjäänjäänyt poika, jolla oli edessään loistava tulevaisuus. Minä kuljin toiseen suuntaan ja minusta tuli tyhjänpäiväinen trolli.
Älykkäät ihmiset puhuvat asioista ja ideoista, älyttömät niiden esittäjistä.
