Diippiä settiä täällä.
Ihminen on olento, joka kykenee esittämään kysymyksen: "kuka olen?" Koen, että tämä persoonakin on vain yksi vaate, joka tullaan riisumaan ajan myötä pois. Tämä tietoisuus joka on olemassa, ei voi vain yhtäkkiä lakata olemasta vaikka aika muuttaakin kaiken fyysisen tomuksi. Olen nyt tietoinen siitä, että hengitän. Tiedostan sen, että ajattelen ja tiedostan olevani tietoisuus ajattelun takana. Olen olemassa ja tulen aina olemaankin, en vain tässä rajoitetussa muodossa ja se antaa vapauden minulle. Minulle riittää sana sielu tai henki, se on se ikuinen osa meitä.
Ötököihistä täytyy sanoa se, että harmittaa kun itsekin lapsena uteliasuuttani "leikin" ötököillä ja millä lie kotiloilla niitä piruparkoja kiusaten. Hävettää vieläkin, tosin silloin sen näki vaan hupina kavereiden kanssa. Ei sitä osannut edes verrata siihen, että olisi joitakin eläimiä härnännyt. En ole kovinkaan tulinen ihminen, päinvastoin, mutta eläinten kaltoinkohtelu saa minut näkemään punaista ja melko nopeasti. Silloin koetellaan sitä sisäistä zen-tilaa.
