Avautumista - 5

*huokaus* Pahensin sit vaan asioita eilen.

rakastuin ihmiseen, väärään ihmiseen.

Sepä se. *huokaus*

Lainaus käyttäjältä: guaaarwa - 13. Syyskuuta 2010 klo 21:56

Lainaus käyttäjältä: tintti - 13. Syyskuuta 2010 klo 20:43

rakastuin ihmiseen, väärään ihmiseen.

Sepä se. *huokaus*

välillä tuntuu, että tuokin kelpais kun ei oo aikoihin tavannu tyyppiä joka oikeasti säväyttäs.

Jos maailmassa olisi vain kaksi ihmistä, elämä olisi helppoa...
Täytyy vaan selvitä tästä, nostaa hymy huulille ja jatkaa asenteella, en aio tyytyä.

Rakastumisesta vielä... Minä kun rakastun niin se on menoa, täyttä tunnetta, hulluutta...täysillä. On melkein liian helppoa rakastua ja sitten palaa näpit uudestaan ja uudestaan. Sieluun sattuu.
Joku on joskus sanonut että se joka rakastaa enemmän on aina häviöllä. Olen aina häviöllä...

niin, kai tuossakin on jonkinlainen välimuoto hyvä. itse tunnun olevan siellä toisessa päässä, että ihmisiä tarkastelee hieman "analyyttisesti", että kenessä on sellaisia ominaisuuksia joita arvostaa jne ja sitten päättää kenessä voisi olla ainesta tyttöystäväksi. jotenkin tuntuu, että on kadottanut sellaista viattomuutta tuon suhteen mitä joskus nuorempana oli. enkä nyt tarkota sitä, että olisi tullut jotenkin tunnekylmäksi, nuo jutut vaan tuppaa käynnistymään niin hitaasti, että asioita ehtii ajatella järjellä hieman turhankin kanssa ehkä.
mutta en kyllä itse usko tuohon lainaukseen. itse voisin sanoa, että se häviää (jos välttämättä tuota sanaa haluaa käyttää), joka ei näe ihmistä sellaisena kuin se todellisuudessa on. niin hyvässä kuin pahassa. silloin joutuu usein pettymään ja saattaa alkaa kyynistymään.

Moonbow: En ole enää "nuori", kyynisyyttäkin löytyy ja tarpeeksi kun on saanut iskuja niin luulisi että olisin varovaisempi. Ei kaikki vain mene niin, jos jota kuta kohtaan tunteet herää niin se on menoa. Ehkä vain  pidän sydäntäni avoimena... Pitäs vissiin katkeroitua ja päättää olla vanha jäärä, vaihtamalla ei parane ja ennemmin olla yksin kissojen kanssa. Kaikki on erilaisia... Onneksi.

Minua pännii (ei niinq oikeesti, mutta qmminki sillee...) tuo "mukavin, ihanin, ikimuistoisin kokemus kesältä 2010" -kirjoitusjuttu. Ei maha mittää (itse asassa kyllä sekin), mutta itselleni viime kesä oli hankalin ja nuhjuisin kesä, mitä tiedän lonkalta heittäen sanoa. Älkääkä nyt sanoko, että minun olisi pitänyt olla Gatheringissa enemmään kuin puolitoista tuntia, näin huonosti hellettä sietävänä tyyppinä voisin siinä tapauksessa kirjoittaa vain kokemuksia Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Yst. terv. nimim. "naurettavan kade toisille, joilla on niin kivaa ja helppoa"

En jaksa enää olla yksin! Täytän iha pian 29 ja oon ollu enemmän tai vähemmän sinkkuna 6 vuotta... Ja minä kun niin haluaisin löytää ihanan ihmisen, jonka kanssa muuttaa kahdestaan vaikka maalle, hommata kasa eläimiä, kasvattaa kukkaa, halia, pusia, rakastaa ja nukkua joka yö kainalossa! Missä sinä olet, minun karvainen mieheni?!