Meidän perheessä on yhdistetty suomalainen kekri/keyri/köyri, halloween, samhain ja pyhäinpäivä vuosia sitten sujuvaksi sekasotkuksi
. Traditiot ja toiminnat on yhdistetty etupäässä suomalaisista perinteistä (lähinnä vuoden ja satokauden loppuminen), wicca-tyyppisestä Samhainin rituaaleista ja lasten halloween mörköilyistä kurpitsoineen, naamiaisasuineen ja pääkallokarkkeineen. Jonain vuosina ollaan askarreltu ja tehty esim hirviömuffinseja viikkoja ennen h-hetkiä ja järkätty kylän lapsille isot halloweenjamit, mut esim tänä vuonna energiat ei oikein riittäneet kuin perusjuhlintaan. Me siis oltiin liikkeellä jo keskiviikkona, amerikkalaisten pyhäinpäivänä, oli vielä ihanan iso kuu ja muutoinkin tuntui juuri sopivalta hetkeltä
. Mä ainakin tunsin, että kokon ympärillä oli oikeat ihmiset ja tunnelma kohdillaan (no okei, mun extended familystä puuttui kaksi, mutta hyvä joukko oli tämäkin). Lauantaina juhlitaan ihan hitusen vielä: toinen keskiviikkona puuttuneista omavalintaisen perheen jäsenistä tulee ja istutaan pienellä joukolla tuijottomassa laaduttomia kauhuelokuvia ja syödään aivan liikaa karkkeja
Talvi on tulossa. Kylmyys, pimeys, loppuminen ja silti samaan aikaan asioiden jatkuminen, kiertokulku, lämpö. Tähän vuodenaikaan mulla liittyy tarve kääntyä sisäänpäin, käpertyä takkatulen ääreen, olla. Kauhian vaikia selittää, mutta ehkäpä Wand and the Moonin Raven Chant välittää tunnelmat meitsin höpinöitä paremmin:
Come on night // Come on moon // Come on winter // And the dead of light
Come on tears // Come on love // Come on cries // In the abode of night
Come on night // Take me home
