Hei
Oleskelen metsässä ja kokeilen erilaisia keinoja saadakseni luonnosta kaiken tarvittavan materiaalin. Olen tällänen metsäpeikko, joka tänäänkin kaatosateella kökötti kivenkolossa ja odotti sateen laantumista. Sitten irrotin tuohta koivusta ja teen siitä keittoastian, jonka lämmitän kuumilla kivillä saadakseni nokkossoppaa. Olen luonnonmukaista elämäntyyliä etsimässä, siis sellaista, jossa pieninkin esine on kerätty itse luonnosta, enkä käytä yhtikäs mitään ihmisten valmistamaa ei edes tulitikkuja tai työkaluja. Tällä hetkellä opettelen yksikseni erilaisia mahdollisuuksia hyödyntää luonnonantimia kuten kivikaudella, saadakseni kaiken tarvittavan suoraan metsästä. Jopa pukeutumaan sammaleeseen ja selkään tuohikontti. Olen 23 vuotias mies ja kuitenkin kiinnostunut tutustumaan ihmisiin, ennekuin kokonaan häivyn metsään one way and no return... Mutta minulla ei ole mitään yhteistä kenenkään kanssa, koska en todellakaan ole kiinnostunut mistään ihmisten nykymaailman menossa(esim. harrastuksista, opiskeluista, työstä, televisiosta, musiikista, elokuvista, baareista, festareista... jne.) paitsi alkeellisesta luontoelämästä, jossa tasan kaikki otetaan suoraan luonnosta(vaatteet, työkalut, asumuksen materiaalit, ravinto jne... eikä mitään osto-tai vaihtotaloutta) Tuskinpa on siis mitään paikkaa, jossa tapaisin ihmisiä, jossa meillä olisi vielä jotain, mistä rupattelisimme, eli eri kiinnostuksen kohteet. Olen siis täysin eriporukkaa kuin muut, koska haluan elämältäni aivan eriasioita. Siksi ajattelin muutama vuosi sitten, että lähtisin jonnekin viidakkoon pyrkimään jonkin alkuperäisellä tavalla elävän heimon pariin, mutta olen tajunnut, että se ei ole mahdollista. Matka sinne ei olisi varmasti ihan helppoa.
Haluan todella erota modernista maailmasta, ja tahtoni luontoon on selvä syy sille, että mikään muu ei vedä puoleensa. Jos olisin jo vaikka kolmekymppinen, niin voisin tehdä sen heti, mutta näinkin nuorena haluaisin saada ensin hauskoja kokemuksia ihmisten kanssa muutaman vuoden ajan ja sitten muistelisin niitä asuessani kaarnaisessa kodassa. Tämä on todella sitä jollaisen elämän haluaisin.
Olen kierrellyt joillakin ekotiloilla, mutta sielläkin törmään hyvin nopeasti siihen, että ajatukseni on aivan erilaiset, eikä meillä ole yhteistä tekemistä, puuhailua kovinkaan paljon. On toki nuoria, jotka hapattavat tai kuivattavat vaikka sieniä, mutta heillä on elämältänsä eri pyrkimykset loppujen lopuksi. Se puuhastelu maalla on hipistelyä vaan, mutta maailma odottaa heitä tuon maatilkkunsa ulkopuolella, kun taas minun maailmani on se metsä, jossa käy vain satunnaisesti joku marjastaja, joka tekee puolukoista jälkkärikiisselin perheellensä ja menee seuraavana päivänä töihin konttoriin. Tai sitten tapaan metsurin kaatamassa hakkuukypsää talousmetsää tai sitten kansallispuistoissa kohtaan retkeilijöitä, jotka tulevat lomailemaan Lappiin. Olen kaikkialla vain erakko, jonka kanssa jutellaan hetken mukavia (onpas erikoiset ajatukset)ja sitten loppuun puheenaiheet ja minä häivyn todeten että jaa.
On luomua, ekoa, biodynaamista... Ei kuulu mihinkään heistä. Muut ikäiseni ovat jo töissä tai opiskelevat tullaksensa vaikka biologiksi tai mekaanikoksi tai sitten ovat vaan menneet suoraan rahtariksi. Se on kaukaista minulle. En kaipaa näköpiiriini tieteitä, keksijöitä, duunareita he ovat minulle turhuutta ja samoin olen ihmisten maailmalle turhuutta. Olen kuin yksinäinen eläin, jolla ei ole lajikumppaneita. En halua käyttää mitään ihmisten maailmasta, en halua mitään sieltä. Se ei vaan tunnu miltään elämisen arvoiselta. Luonto on jotain aivan toista kuin moderni maailma, ja modernille rakennetulle teolliselle maailmalle kaikki rakentuu ja sille ihmiset rakentavat elämänsä paitsi sitten minä. Alastonluonto on se jonne haluan kurkotella.
Joku voisi sanoa, että tee kompromissi ja ota vastaan tämä nykyinen ihmistenmaailma. Mutta on mahdotonta kuvailla sitä, että koskematon metsä jossa astelen paljainjaloin hirvienpolkua myöden herättää yhä uudestaan ja uudestaan unesta ja kuulen unissani luonnon sanovan kauniilla naisen äänellä -Nyt. Tule.
Olen tosissani sanoessani, että haluan mennä täysin alastomana metsään ja pukeutua kesäksi heinäiseen lannevaatteeseen ja ottaa sieltä kaiken, jonka tarvitsen. Ilmojen kylmetessä kietoudun sammaleeseen ja varastossa on kasapäin villivihanneksia, ja marjoja talven varalle. En siis aio tietenkään käydä kaupassa kaiken lisäksi tai dyykata jne. sillä touhulla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa(ottaa kaiken 100 prosenttisesti luonnosta).
Muutun tavallaan metsäneläimeksi. Ja kun sen teen, niin jossakin kaukaisessa erämaassa tai pikemminkin autiomaassa, jossa en voi enää nähdä ihmisiä tai jos näkisin, niin juoksisin pakoon, koska en haluaisi enää mitään joka muistuttaisi elämästä nykyihmisen näkökulmasta ei edes ihmisten jälkiä(talousmetsät). Villiihmiset näkisivät kaiken toisella tavalla, mutta sinne en pääse. Mikään ei voisi rikkoa soljumistani metsässä luonnontilaan.
Mode-edit: Viestin lopusta poistettu tyhjiä rivinvaihtoja.
