Hei
Olen Tampereen lähistöltä Kangasalta kotoisin 23v. mies. Kirjoitan tämän viestin tajunnanvirralla, koska en jaksa ajatella liikaa. Olen huomannut, että luonto antaa kaiken minulle, mutta olen yksin täällä ja olisi mukava tavata ihmisiä. Olen uiskennellut järvellä ja syönyt luonnonkasveja metsäneläimen tapaan. En pidä mistään henkienkutsumisrummutuksista. Kaikkea vaan on ja tapahtuu. Iltaisin on paras aika, kun ei kuulu tien meteli tuolta järven takaa. Täällä on lintuja laulamassa, kurki lensi ylitseni -Kurr kurr kurr.
Kuutamossa on metsä, jota huokailen. Onko ketään ystävällistä ihmistä, joka voisi tulla käymään täällä. Kaipaan naisseuraa kauniilla tavalla ystävänä(en ole ruma). Haluaisin tutustua ja ystävystyä, tai ehkä jopa rakastua. Luontoon kätkeytyy salaisuus- ajatus, syvälliset pohdinnat jne. ovat turhaa. Luonto on avoin suoraan. En halua vaikutteita, vain puhdasta luontoa. Saatan puhua, jos sanoja ilmaantuu. Saatan vähän hymyillä ja voin nauraa paljonkin sitten ehkä hiljenen, voimme poimia metsämansikoita ja kävellä taas. Minut voi tavata koska tahansa. Vietän aikaa luonnossa ravintona luonnonkasvit ja marjat joita syön metsästä tuoreena. Ja nukun sammaleella. Päivisin uiskentelen järvessä ja katselen laineita, lintuja.
jyry.lahde@netti.fi
Lisäys vielä: Olen todella pulassa yksinäisyyteni kanssa. Vaikka ei sitä kai kukaan uskokaan. Tarvitsisin kiireesti jonkun, joka voisi vaikka halata minua. Olen tosissani! Tämä ei ole mitään pelleilyä, kirjoitan vain suoraan asioista vihjailematta mitään. En tiedä muita palstoja, jossa ilmoittaa tämän. Enkä tunne ketään kaukaisesta menneisyydestäni, he ovat jo kaukaista minulle ja häipyneet maailman tuuliin, ihmiset jotka pienen aavistavan hetken hymyilvät. Nyt olen rannalla hytisemässä. Tartun puun rungosta ja suljen silmäni.
