Vaihdetaan kaupunkeja, tuodaan omia instrumentteja ja soitetaan kadulla vahtuvassa ja samassa ryhmässä. Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja muut. Kerätään rahaa ja hyötykäytetään matkoihin, kuluihin. Jos jollakin on didgeridoo, djembe, marakasit, kattilat, sangot, kitarat, torvet, huilut, rummut, syntikat, mikit ja esiintymisasut. Jos jollakin on askelvapaa ja tulta alla, niin hippie show on sitä, mitä haetaan. Tuo sitä mitä on ja soita sitä mitä tulee. Alkuverryttely Kaisaniemen puistossa, jonka jälkeen esiintymislavalle Ateneumin perukoihin ja Kampin iloiseen vilinään ja Esplanadin kapeaan tasankoon. Soitamme improvisaatiota ja juuri sitä mitä jokaisella on sielulla. Eli hippi kamaa. Kunnon kamaa. Jee jee.
Ehdotan lämmintä päivää ennen joulua. Omat kuumatermokset mukaan, tuplasukat, hatut, peitot, vaaleanpunaiset hymyt. Jos on liian kuumaa, voimme soittaa Oulussa.
Lyödään päivä lukkoon kun porukka on valmis.
Jos ei ketään, niin menen, hänen kanssa, joka lähtee, vaikka kahdestaan. Rummut kiinnostaa itseäni. Mutta monipuolisena epämuusikona osan soittaa kaikkea, niin kuin ihmiselle on suotu lahja kaikkeen, kunhan hän osaa pitää korvat auki ja olla pelkäämättä virheitä ja olla niin kuin on. Ammattikolleegat, jotka osaavat innostaa, ovat erityisesti tervetulleita lyömään yhtenäistä kestävää linjaa. Kuulin vain että jokainen hippie osaa soittaa jotakin, vaikka jokainen ei osaa liimata itse kitaraansa.
Mitä muuta osaat, että haluat näyttää sen muille? Paitsi nenäliinasi. Tuo se näytteille.
Jestas mestas ryhmäs eestaas.
