En tiedä uskotko sieluun saati sielunvaellukseen, muttaa taitaa olla tuttu juttu kun kuitenkin karmaan uskot. Jokaisella teolla toki on tavalla tai toisella seuraamuksensa. En usko, että olisi tehnyt mitään väärä, ainakaan siinä mielessä että olisit elämää lopettanut. Michael Newtonin kirjoissa Sielujen matka ja Sielujen kohtalo puhutaan paljon syntymästä ja kuolemasta. Ilmeisesti sielu asettautuu vasta ihan loppumetreillä syntyvään vauvaan.
Uskonnollisissa piireissähän aborttia pidetään suunnilleen tosiaan pahimpana asiana mitä voi tehdä, mutta kamalaa syyllistämistähän se on. Äärimmäisyyksiin vietynä se ajattelu on sitä, että seksi on syntiä. Enkä nyt tarkoita sitä, että abortti olisi mitenkään yksinkertainen asia, kenellekään. Me jokainen teemme asioita joita kadumme, mutta kuten ode sanoi niin pitää olla armollinen itselleen. Saatamme kantaa syyllisyyttä sisällämme ikäänkuin rangastuksena vuosia niin, että emme saisi nauttia elämästä. Silti pidemmän päälle sellaisen taakan kantaminen on vahingollista. Toki usein asiasta puhuminen ja käsittely jo auttaa melko paljon. Hyvän tekeminen ja antaminen auttavat meitä nyt ja tulevaisuudessa.
Olen oikeastaan ateisti, mutta uskon karmaan "tieteellisessä" mielessä.
Tehdyt asiathan vaikuttaa ihmismieleen ja mielenrauhaan, se on selvää.
Tietyllä tavalla siis uskon karmaan siinä määrin kun buddhalaisuudessa siitä puhutaan, vaikken varsinaisesti usko jälleensyntymään.
Karmasta vielä:
Buddhalaisuuden mukaan jokaisella meillä on jo syntyessä tietty määrä huonoa karmaa. Joillakin enemmän, joillakin
vähemmän. Siihen ei voi vaikuttaa.
Se liittyy tähän asiaan siten, että jos näitä abortteja ei olisi sattunut, niin silloin kenties mä murehtisin jotain muita ikäviä asioita näinä hetkinä, jolloin nämä abortit tulevat mieleen, johtuen jo siitä huonon karman määrästä jonka olen syntyessäni saanut.
Ja joo, myöskin on mahdollista karmisessa mielessä päästä varmaan asiasta yli, koska muistan lukeneeni jonkun tarinan murhamiehestä joka oli murhannut kokonaisen kylän verran ihmisiä, ja myöhemmässä elämänvaiheessa kuitenkin oli saavuttanut valaistumisen.
(Jos siis aborttia vertaa murhaamiseen, mikä on aika raju vertauskuva. Tosiaan sikiöllä ei vielä ole tietoisuutta myöskään tieteellisessä mielessä kehittynyt, tosin nainen on ollut jo käytännössä raskaana että se on voimakkaita tunteita herättävää niinkuin tässä ketjussa on sanottu)
Ei sillä että mä yrittäisin varsinaisesti mitään buddhalaista nirvanaa tavoitella mutta siinä mielessä että
täytyy vaan ottaa opiksi ja nykyhetkessä tehdä asiat toisin
Eli enemmän uskon että tässä asiassa on nyt kyse siitä, että jos nämä abortit jäävät häiritsemään liiallisen paljon henkisesti, niin kyseessä on se, että henkinen polkuni on menossa väärään suuntaan jolloin nämä pomppaavat mieleen häiritsemään. Menneisyys muistuttaa itsestään, jotta en toistaisi virheitäni.
Ja lisäksi, nämä voivat pompata muutoinkin joskus mieleen, siinä missä mikä tahansa muukin huono muisto.
Jolloin se muisto saa tulla ja mennä mieleen aivan vapaasti, ja aiheuttaa niitä tunteita joita se aiheuttaa, ilman että asiaan jää rypemään ja toisaalta ilman että asiaa yrittää paeta.
