marsier, en nyt aloittanut uutta keskustelua, kun en ehkä osaisi muotoilla tätä järkeväksi keskusteluksi. Enkä osaa suoraan antaa vinkkejä, jotka toimisivat kenelle tahansa. Suurin tekijä tasapainon löytämisessä on minulla ollut varmasti paasto, raakaruokakokeilut ja niiden myötä löytynyt uusi suhde ruokaan. Toiseksi suurin tekijä on juoksu. Urheilun jälkeen ei tee mieli mitään epäterveellistä, eikä hyvän treenin jälkeen tee mieli myrkyttää elimistöä millään roskalla. Lisäksi juoksun takia en koskaan tunne itseäni laiskaksi ja saamattomaksi vätykseksi, vaan enemmänkin minun on vaikea malttaa levätä ja antaa jalkojen välillä toipua.
Juoksu on ehdottomasti auttanut myös itseni hyväksymiseen. Kehoni ei enää ole mikään näyttelyesine, vaan harrastusväline ja ennen kaikkea edellytys sille, että voin harrastaa jotain niin hienoa. Miten voisin katsoa jalkojani ja ajatella, että onpa rumat jalat, kun ajattelen vain, että onpa ihanat, terveet ja juoksukuntoiset jalat!
Paras neuvoni siis ehkä on, että etsi liikuntamuoto, jota rakastat niin paljon, että voisit harrastaa sitä joka päivä elämäsi loppuun asti. Niinhän et siis tietenkään voi tehdä, koska välipäiviä on pakko pitää, mutta noin ajatustasolla. Liikunnan myötä ruokailustakin tulee rytmikkäämpää ja kohta huomaat, ettet ollenkaan ajattele mitään laihtumista, vaan kehosi muuttuu kauniimmaksi kuin itsestään eikä se välttämättä tarkoita laihtumista.
