Miten rytmitätte elämänne? - 2

Muuten järjestelenkin päiväni ihan miten lystään. Yleensä luen kirjoja n.2-3h päivässä, meditoin, joogaan ja kirjoitan. Rakastan vapauttani, mitään ei tarvitse tehdä jos ei huvita. En osaa (tai halua) edes kuvitella millaista elämä olisi, jos olisin "normaali" työtätekevä ihminen. Ei taitaisi sopia semmoinen ulkopuolelta kumpuava rytmitys minun elämääni. 

Oon vähä kateellinen tuollaselle elämälle . Jos saan kysyä, niin miten sä tuon oikeen hoidat noin taloudellisesti ? Jos ite en raahautuis töihin viikko toisensa jälkeen, niin hukka peris. Arvaa vaan monestiko oon miettiny jotain muuta vaihtoehtoo. Todennäköisin vaihtoehto ois työnteon määrän vähentäminen, kuin omista menoista pystyis melko helposti tinkimään pois melko siivun. Oon siinämielessä onnellisessa asemassa, että velkaa ei ole eurookaan mihinkään suuntaa ja vähemmälläkin tulis toimeen.

Itse olen osa-aika työläinen vuokrafirman kautta läheisessä K-ketjun kaupassa. Otan siis kuorman vastaan ja hyllytän sen eli se on semmosta rentoa aamutyötä. Tykkään siitä että se on aamulla vaikka kyllä rytmini on täysin siinä aamun lumoissa koska jos töissä pitää olla siinä viimeistään puoli seitsemältä niin yleisesti nousen jo puoli viideltä koska rakastan rauhallisia aamuja. Hehe.

Haen nyt kuitenkin taas kouluihin näin keväällä joten jos hyvin menee niin pääsen taas opiskelemaan. Motivaatiota on.

Toisaalta: kuka määrittelee sen, mikä on turhaa? Kuka määrittelee sen, millaisesta työstä on muille vain haittaa?

Hmm, erittäin mielenkiintoinen keskustelu.

...itse tykkäänkin tehdä jonkin verran myös "oikeita" töitä (ehkä pari päivää viikossa tms), kunhan työ on sellaista, että siitä on toisille jotakin hyötyä.

Sitä en lakkaa hämmästelemästä, kuinka paljon suurin osa läntisistä ihmisistä mukamas tarvitsee rahaa, ja kuinka sen eteen ollaan valmiita tekemään 40 tuntia viikossa jopa sellaista työtä, josta on muille vain haittaa. Kai se on osa sellaista ajattelua, että kun haluaa jotakin turhaa, niin on aina parempi koittaa saada se, kuin yrittää päästä halustaan eroon.

Työhän on sitä, että teet jotain, josta sinulle maksetaan palkkaa, eli palkkatyötä (vapaaehtoistouhut erikseen, niitä en laske ''työksi''). Eiks se oo sillon ihan sama mitä töitä sitä tekee? Jonkunhan ne on kuitenkin tehtävä.

Ja kun nyt tarkemmin miettii, niin oikeastaan ihan heti edes tule mieleen, että mikä olisi sellaista työtä, josta ei oikeasti olisi kenellekkään mitään hyötyä..? Tottakai minäkin mielelläni tekisin aina vain sellaisia töitä, joista on toisille omasta mielestäni jotakin ''hyötyä''...  Harmi vain ettei se läheskään aina ole mahdollista. Tai no, oikeastaan en edes haluaisi tehdä töitä.

MUTTA(ja tässä tulee vastaus hämmästelyysi): Rahaa tarvitaan nykypäivänä elämiseen. Niin pyllystä kun se vaan onkin, niin elämä maksaa. Ja aika paljon vielä. Ei ainakaan mulle ole asuminen ilmaista, saatika ruoka mitä suuhuni laitan??? Yritän elää mahdollisimman niukasti, ja kaiken ''ylimääräisen'' laitan säästöön jotta voisin toteuttaa itseäni matkustellen. Ja ikävä kyllä se ehkä vaatii sen 40h/vko:ssa vääntämisen ja kärvistelyn, mutta, mielummin kärvistelen nyt kuin kuolen monia monia kokemuksia köyhempänä ja jossitellen että miksi en tehnyt jotain sellaista mitä oikeasti halusin. Turhaa(ko)? .. I dont think so...

 Jostain syystä toisten rento elämänmeno kismittää erityisen paljon niitä, jotka ovat omien sanojensa mukaan äärettömän onnellisia saatuaan unelmiensa työnsä. Voi kun sellaiset ihmiset ymmärtäisivät että kaikkia "työttömiä" ei tarvitse pelastaa... Eikä kaikkien tarvitse rytmittää elämäänsä tekemällä 8h töitä päivässä.

Itse tunnen huomattavasti enemmän sellaisia työttömiä, jotka haluaisivat työtä, kuin sellaisia työssä käyviä, jotka haluaisivat työttömiksi. Kaikki varmaankin ovat tietoisia siitä, kuinka suuria sosiaalisia ja henkisiä ongelmia pitkittynyt työttömyys aiheuttaa.

Tarkemmin ajatellen en tunne ketään työntekijää, jota toisten ihmisten rento elämäntyyli, sikäli kuin se tarkoittaa työttömänä olemista, kismittäisi. Paljon useammin näyttää olevan niin päin, että vaihtoehtoisen elämäntavan valinneet arvostelevat perinteistä ansiotyötä tekeviä; loppuunkulutettu fraasi on "oravanpyörässä juokseminen", mikä tarkoittanee merkityksettömän työn tekemistä. Ihan eri asia on se, että harva veronmaksaja - varsinkin, kun keskiluokkaan kohdistuva verorasitus on Suomessa muutenkin niin suuri - haluaisi kustantaa elämäntapatyöttömien työttömyyskorvaukset, asumistuet ja toimeentulotuet.

Saattaa olla, että joskus päädyn valitsemaan ihan toisenlaisen elämäntavan. Kohdallani se tarkoittaisi lähinnä sitä, että muuttaisin pysyvästi ulkomaille, kulkien sinne, minne nenä näyttää. Siinä tapauksessa en kuitenkaan nostaisi työttömyyskorvausta, sen enempää Suomesta kuin muustakaan EU-maasta. Tarvittavat rahat hankkisin muilla keinoilla, etupäässä tilapäistöillä. Ei ole vapautta ilman vastuuta.

Työn määrittelyssä pitäytyisin vanhaan kolmijakoon: palkkatyö (ansiotyö), kotityö, vapaaehtoistyö. Sitten ovat vielä harrastukset. Itse olen sikäli mukavassa tilanteessa, että työssäni yhdistyvät läheiset harrastukset ja ansiotyö. Mikä sitten on mielenkästä työtä? Jos ajatellaan, että joku valitsee vaihtoehtoisen elämäntavan siksi, että se tuottaa hänelle enemmän mielihyvää tai tyydytystä kuin palkkatyö, niin sitten kai palkkatyökin on mielekästä, jos se tuottaa tekijälleen mielihyvää tai tyydytystä. Tässä määrittelyssä on kuitenkin se ongelma, että tokihan myös vaikkapa ammattisotilas tai valaanpyytäjä voi tuntea työssään mielihyvää. Voitaisiin ehkä ajatella niinkin, että mielekästä on vain sellainen työ, joka auttaa muita ihmisiä. Toisaalta ihmisluontoon kuuluu, että pohjimmiltaan  ihminen käyttäytyy sosiaalisesti vain, jos siitä on enemmän hyötyä kuin egoismista. Se on evoluutioon liittyvä tosiasia, sillä muuten ihmissuku olisi jo ajat sitten kadonnut maapallolta.

Itse lähtisin tässäkin siitä vastuuntuntoisuuden periaatteesta, joka ohjaa kaikkea tekemistäni. Työnteon tai tekemättömyyden  motiivina voi ihan hyvin olla henkilökohtainen mielihyvä tai toisten auttaminen tai ihan mikä tahansa, kunhan yksilö kantaa teoistaan myös täyden vastuun.

Aikaisemmassa viestissäni tähän keskuun sanoin, että minun kannattaisi vastata tähän, kun elämässäni on jonkunlainen rytmi. Nyt sellainen pitäisi olla, mutta eipä vaan oikeastaan olekaan. Vaikka opiskelen ns. kokopäivätoimisesti, minulla on luentoja ja harjoitusryhmiä vaihtelevasti 0-6 tuntia päivässä aamukahdeksasta iltakuuteen, eikä viikkoon yleensä mahdu kahta samanlaista päivää eikä lukuvuoteen kahta samanlaista periodia. Niinpä rutiineja toki syntyy, mutta ne ovat joka päivälle erilaisia ja vaihtuvat parin kuukauden välein.

Olen todennut, että tällainen elämäntapa on minulle paras mahdollinen ja olen onnellinen, että tulevassa työpaikassanikin tulee olemaan samanlainen rytmi: töitä työpaikalla 0-8 tuntia vuorokaudessa, minkä lisäksi kotityötä, jota voi tehdä milloin hyvänsä. Ja tietenkin paljon lomia ja piiitkä kesäloma. Sellaisen aion viettää nytkin, koska en näe tarvetta mennä kesätöihin.

Mä olen rytmittänyt elämäni niin että herään joka aamu samaan aikaan. Taino joskus joutuu heräämään aikaisemmin (esim on menoa jonnekin mihin ei ehdi jos nukkuu normiaikataulunsa mukaan). Mä myös syön aina samaan aikaan, joten päivää rymittää kivasti aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. ja koska mulla on koira niin päivää jakaa myös aamu- päivä- ja iltalenkit. Mä myös menen nukkumaan aina samaan aikaan, paitsi joskus on poikkeuksia jolloin menee nukkumaan huomattavasti myöhemmin (esim jos on juhlimassa jossain).