Miten rytmitätte elämänne? - 1

Mulla on sama vika, ilman töitä unirytmi heittää härän pyllyä. En oo yrittäny kunnolla korjata asiaa ja sen takia mulla kai on tullut näitä ongelmia. nyt lähden hakemaan kioskilta tupakkaa, se on pieni askel, mutta askel kumminkin suunnittelen elämääni sen 2tuntia eteenpäin...

Mulla kans jumitti tänään, ehkä pakko hakee ne kalliimmat röökit kioskilta, jos oikeen kova sissi olen ni en osta vaan sinnittelen huomiseen...

kauniita unia.

olin viime talven työttömänä ja se oli kyllä aika tuskasta. jotain koitti iteksiään opiskella ja urheilla tavallista enemmän että päivät ei vaan lipuis ohi huomaamatta. nyt on taas tullut oltua töissä niin se kyllä sopivasti tuo elämiseen rytmiä ja huomaa, että pysyy elämä muutenkin paremmin kasassa.
vaikka työt ei ehkä ole unelma-ammattini (en oikein edes tiedä mikä se vois olla), niin kyllä tuosta on paljon iloa.

Mulla lapset on rytmittäny elämää viimeset reilu 10 vuotta. Jos noita pieniä ihmisiä ei olis niin valvosin vielä myöhempään ja nukkusin vielä pidempään.

ihquuu, halei lapsosille

Selkeä unirytmi tekee kyllä paljon nyt kun olen ollut ns. tekemättä mitään. Herään joka aamu kahdeksalta, joten on mentävä ajoissa nukkumaan, enkä halua sitä rytmiä kadottaakaan, hauskempaa olla hereillä samaan aikaa auringon kanssa! Varsinkin näin talvella se on tärkeää.
Aamut menevät koneella ja kahvikupposen parissa. Jossain vaiheessa tarpeeksi heräiltyäni lähden johonkin, mutta useasti se menee sinne puolille päivin.. Ihmisiä pyrin tapaamaan mahdollisimman paljon, sillä yksin olen todella onneton tekemään tai tarttumaan mihinkään. Vaikka aikaa onkin, en saa siltikään kotitöitä tehtyä. Siihen asiaan ei ole mikään oikeastaan auttanut, ei työt tai opiskelu. Mutta joka päivä  on johonkin lähdettävä, muuten alkaa neljän seinän sisällä yksin istuskelu ahdistamaan. Ja nyt ollut ulkonakin niin ihanat ilmat, tulee heti paljon virkeämmäksi ja iloisemmaksi!
Puoli kahdeksan alkaakin sitten telkkari-aika, joka kestää arkisin ainakin siihen kahdeksaan  Aka salkkarit. Siitä parin kolmen tunnin päästä nuksimaan.
Onhan tämä tekemättömyys alkanut vähän harmittaa, mutta ehkäpä asiaan tulisi muutos lähiaikoina. Toivottavasti.

Minun on kovin helppo rytmittää elämäni niin kauan kuin asun yli viikon samassa osoitteessa ja ostan itse ruokani. Heti kun pitää vaihtaa paikkaa, menen sekaisin ja unohdan syödä tai syön pelkkää leipää. Unirytmiäni nyt on melko vaikea sotkea, koska väsähdän illalla niin nopeasti, mutta kyllä sekin onnistuu, ellen yhtään katsoisi kelloa ja valvoisin aina vähän pidempään.

En vieläkään ole varma, kaipaanko rutiineja vai pelottavatko ne minua. Pariksi viikoksi on aina helppoa antautua rutiineille, mutta kun miettii sitä lopullisena ratkaisuna, se on jotenkin kammottavaa.

Ehkä voin sen tietää vasta, kun todella muutan asumaan yhteen asuntoon ja vietän siellä säännöllisesti vähintään 5 päivää viikosta. Tällä hetkellä kaikki on niin hajanaista ja lähinnä ajalehdin paikasta toiseen vailla mitään velvollisuuksia tai välttämättömyyksiä. Työt eivät juuri vaikuta asiaan.