... ja yhtä vähän me ymmärretään Jumalaa kuin joku maalaus ymmärtää ihmistä. jos siis Jumala teki meidät omaksi kuvakseen...
Sano. Mut mun nähdäkseni ensimmäisen luomiskertomuksen merkitys olis ennemmin sellainen, että luotuaan maailman elohim loi ihmiset avattariksi luomaansa maailmaan, että he pääsisivät niiden välityksellä itse seikkailemaan luomaansa maailmaan. Toisaalta saadakseen oman kuvansa omaan hallintaansa jumalan tuli vallita kaikki maailman eläimellinen voima, ja valloittaa oma hahmonsa omaan kontrolliinsa niiltä. Mun nähdäkseni on myös käynyt niin että suuri osa näistä elohimin luomista kuvista karkasi luojaltaan, jonkinlainen jumalainen frankestein on näin jäänyt pelkäksi luontokappaleeksi, jonka nimittäminen ihmiseksi on rienausta. Nämä luontokappaleet on sitten vielä ikäänkuin uudelleenmäärittäneet maailman jonkinlaiseksi konseptihallusinaatioksi ympärilleen ja katkaisseet yhteyden jopa luontoon.
Sitä meinaan, että luonnossa on puita ja kiviä, jotka ei näennäisesti tarvitse ketään uskomaan siihen että ne on puita ja kiviä pysyäkseen sellaisina. Kuitenkin ihminen on eristäytynyt tarinaan, jossa kaikkien lakattua uskomasta että opettaja on opettaja ja presidentti on presidentti he eivät sitä enää ole. Missä nainen voi väittää olevansa mies tai mies väittää olevansa nainen ja pukeutua sellaiseksi ja loukkaantua jos hänen uudelleenmääriteltyyn identiteettiinsä ei uskota. Konstatinopolilainen versio hulluudesta. Kielellä ei enää viitata ympäröivään luontoon ja todellisuuteen, sillä rakennetaan uusi harha, jossa ihmiset ovat suojassa paljastumiselta.
Remember, elohim is the rock, el elion is the redeemer.
