Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Sydänsurut - 2

Johnnyboy92

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1583
Vs: Sydänsurut
« Vastaus #15 : 08. Toukokuuta 2014 klo 23:01 »
  • Tykkää (0)

  • Musta on vaan ihanaa nähdä nuorta rakkautta ympärilläni, ihmisiä ihan pilvissä! Mahtavaa kun tietää sen tilan, huomata että joku on sillä päällä. Tykkään vaan samoilla rakastuneiden ihmisten läheisyydessä ja virittyä samalle taajuudelle, kivaa kun voi jakaa vaaleanpunaiset lasit muiden kanssa  :sydamia
    romantiikka ei kuitenkaan ihme kyllä mua niin kiinnosta, mutta ois aivan mahtavaa antaa sitä jollekkin! Tuntuu että olen rakkauteni kanssa paikallaan käyvä auto, tankki täynnä bensaa joka palas vaan kaasuna ilmakehään! Aarh, onneksi rakkaus ei saastuta :D

    Sun tapasi rakastaa on ilmeisen terve ja hyvä. Mulla tilanne on eri; mun rakkauteni on aina ollut omistuksenhaluista, pakkomielteistä, neuroottista, ahnetta, intohimoista, mustasukkaista ja hankalaa. Ei mitään minkä kanssa olisi helppo elää. Haluaisin unohtaa koko asian ja tuntea vaan jotain pehmeää myötätuntoa kaikkia kohtaan, mutten pysty. En vaan pysty vaikka kuinka kuuntelen gurujen ja hengen miesten opetuksia...
    « Viimeksi muokattu: 08. Toukokuuta 2014 klo 23:08 kirjoittanut Johnnyboy92 »
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Dancinginthedark

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 55
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #16 : 09. Toukokuuta 2014 klo 08:54 »
  • Tykkää (0)

  • ei vaan ilmeisen tylsä! Mua liki ärsyttää koko homma. Suurilla tunteilla on kuitenkin varmaan ihan eeppinen kokemusarvo. Kun kerran täällä ollaan, niin kuuluis kai pakettiin elää koko setti. Oon usein haaveillut miten siistiä ois heitellä astioita seinille riidan aikana, lähettää tappouhkauksia kilpakosijoille ja vetää ihan liekillä kaikki, mut joo, ei luonnistu. Tai voishan niin tehdä, mut se olis mun tapauksessa esitystä, eikä läheskään niin mahtavaa kuin aidolla flowlla vedetty rage. Samalla tavalla ois huippua menettää yöunensa ja riutua rakkauden takia, kirjoittaa sormet puuduksissa runoja kohteesta ja olla niin maan kuutamolla.
    Vielä vähän aikaa sitten kelasin, että pitäis olla elämässä vaan ommm- la-laa ja eteerisen zen, mut sit mietin, et se on vaan yks siivu koko pitsassa (mut huom. siin kohtaa on eniten juustoa!). Ei mitään suuria tunteita olisi olemassakaan jos niille ei olisi tarvetta. Se mikä ei tapa vahvistaa jne. Ottakaa sydänsuruistanne (ja elämästä) kaikki irti!

    Luota muhun. Sä et haluu riutuu sängyssä rakkauden takia, etkä varsinkaan tuntee vahvojen tunteiden aiheuttamia sydänsuruja. Ja joo totta, se mikä ei tapa vahvistaa, mut ku ne tappaa!
    Kirjattu
    Dori me interimo

    Konna

    • Vieras
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #17 : 09. Toukokuuta 2014 klo 08:58 »

    Samalla tavalla ois huippua menettää yöunensa ja riutua rakkauden takia, kirjoittaa sormet puuduksissa runoja kohteesta ja olla niin maan kuutamolla.

    Tein tuota joskus pitkän aikaa kovalla intensiteetillä ja olen niin onnellinen kun ei enää tarvitse! Se oli ihan helvetillistä. Ajauduin todella huonoihin mielentiloihin, päihteisiin ja itsetuhoon. Jälkeen päin olen kyllä ajatellut, että sekin saattoi olla hyödyllistä, sillä ehkä lopulta se ajoi minut kohti nykyistä "om-la-laa-meininkiä". Jotkut sanovat, että pitää kärsiä niin paljon, että kärsimykseen kypsyy totaalisesti. Vasta sitten on valmis luopumaan siitä.

    Nimim. Ei enää ikinä! :D
    « Viimeksi muokattu: 09. Toukokuuta 2014 klo 09:49 kirjoittanut Konna »
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #18 : 09. Toukokuuta 2014 klo 09:19 »
  • Tykkää (0)

  • Luota muhun. Sä et haluu riutuu sängyssä rakkauden takia, etkä varsinkaan tuntee vahvojen tunteiden aiheuttamia sydänsuruja. Ja joo totta, se mikä ei tapa vahvistaa, mut ku ne tappaa!

    Totta. Kärsimyksessä ei ole mitään ihailtavaa, vaikka sitä usein romantisoidaankin. "Rakkaudesta riutuminen" on vaan perseestä.

    Mutta toisaalta, olisi se elämä aika tylsän tasapaksua ilman kriisejä. Ja voisiko silloin edes oppia mistään mitään jos aina olisi vaan kivaa?
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Dancinginthedark

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 55
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #19 : 09. Toukokuuta 2014 klo 18:35 »
  • Tykkää (0)

  • mutta olet elossa! Sua täysin tuntematta, lyön vaikka vetoa että viimeistään wanhoina päiwinäsi huomaat takaiskujen lemmessä kääntyneen ajan myötä etumatkaksi elämänviisaudessa!

    Mulla on rakkaus ollut aina semi harmonista kaikissa elämäni vähäisissä vispilänkaupoissa enkä koskaan ole saanut ruhjeita, mutta muut kokemuspiiriin mahtuneet hankaluudet on jotain mitä en ihan oikeasti vaihtaisi mihinkään, koska ilman niitä en olisi edes niin välkky heppu kuin nyt. Kurjien kokemusten ja tunteiden kautta tulee ihan uus ulottuvuus omaan sielunelämään, pystyy sympatisoimaan ja empatisoimaan ja vaikka miten soimaan ihmisten kanssa, joilla on kokemusta samoista asioista.
    Esimerkiksi tässä keskustelussa mun taas on vaikea ymmärtää, miten joku voi mennä täysin murskaksi toisen ihmisen takia, koska en ole itse kokenut sitä. Se kuulostaa jotenkin ihan absurdilta. Ajattelin samoin joskus mielenterveysongelmista, en ottanut niitä edes ihan tosissaan, sitten itsellä alkoi ilmetä häiriöitä, ja tajusin mistä siinä hommassa on ihan oikeasti kyse. Samalla tavalla kokisin hyödylliseksi kokea tuskaa rakkaudessa, jotta voisin paitsi maksimoida omaa empiiristä tietoani elämästä, myös ymmärtää paremmin muiden sydänsuruja. Murtuneen ihmisen kanssa keskusteltaessa osaisin tällöin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa jotain muutakin kuin "kyllä se siitä" tai muuta kliseistä, oikeasti samasta veneestä käsin osoittaa myötätuntoa ja jakaa sen pahan fiiliksen, silleen olla enemmän vertaistukena toiselle, kuin vain tyyppi joka vaan taputtelee selkään.

    Hädin tuskin hengissä, mut koko ajan menossa perempaan! :D Ehkä ärsyttävintä on just ihmiset jotka ei ymmärrä. Mun ois jo kahen viikon jälkeen pitäny olla ihan ok. Hyvä sääntö on just että eroa saa surra puolet siitä ajasta, kuinka kauan oltiin yhessä ja ulkopuolisten ihmisten ois hyvä muistaa antaa rauhaa ees sen ajan.
       Kerrassaan vittumaista oli myös kun ihmiset kettuili tyylillä "mitä mä sanoin", koska meillä sattui nyt olemaan aika suuri ikäero, tai ei musta edes suuri, mutta ihmiset kehitti siitä ongelman. Ihan ku se niille ois kuulunu. Kaiken sen paskan lisäks, et olin menettäny mun parhaan kaverin ja rakkaan ihmisen mun piti vielä kattella ihmisten voitonriemusia ilmeitä, koska ne oli niitten mielestä ollu oikeessa...
       Näin vuoden myöhemmin (herranjumala miten aika on menny nopeesti!) oon jo saanu tän kaiken menneisyyteen, vaik välillä vieläkin sattuu. Mut hei elämä on! :D Jaksamisia kaikille sydänsuruisille! :)
    Kirjattu
    Dori me interimo

    Erakkorapu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 181
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #20 : 09. Toukokuuta 2014 klo 19:24 »
  • Tykkää (0)

  • Samalla tavalla kokisin hyödylliseksi kokea tuskaa rakkaudessa, jotta voisin paitsi maksimoida omaa empiiristä tietoani elämästä, myös ymmärtää paremmin muiden sydänsuruja. Murtuneen ihmisen kanssa keskusteltaessa osaisin tällöin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa jotain muutakin kuin "kyllä se siitä"
    Kaikki ei oo samanlaisia ku minä, mutta meikän kohalla tuo meni kyllä silleen että: __Ihan kaikki__ muu ku "kyllä se siitä" oli täyttä paskaa joka meni kuuroille korville koska olin sillee "ei se siitä, elämä on pielessä nyt"

    Ei sitä sillon ajatellu että hyödyllistä, jäläkeenpäin toki. Elämä antaa sulle just niin lujaa piiskaa ku haluat, jos kerjäät sydänsuruja olemalla joku läheisriippuvainen tohelo nii kyllä sää kärsit kunnes muutat tapas. Ei ihan varmasti lopu se ruoskinta ainakaan ennen ku oot alakanu käyttäytyä kunnolla. Sellaista elämä on :D
    « Viimeksi muokattu: 09. Toukokuuta 2014 klo 19:28 kirjoittanut Erakkorapu »
    Kirjattu

    Peikko

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 35
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #21 : 13. Toukokuuta 2014 klo 17:19 »
  • Tykkää (1)

  • Niin klisee kuin se onkin niin sydänsuruun auttaa vain aika ja ehkä oikeanlainen perspektiivikin asiaan. Se mies/nainen jota nyt suret tuntuu aivan varmasti helvetilliseltä. Viime kerrasta osaan tuntea teitä kohtaan suurta empatiaa joihin nyt sattuu. Mutta elämä ei tosiaankaan lopu kesken! Jonakin kaunis päivä huomaat, että se ihminen ei ollutkaan niin ihana kuin nyt tuntuu. Rakastuneena/ihastuneena näkee vain sen yhden ihmisen vaikka ympärillä menisi muitakin.

    Jos joku haluaa purkaa sydäntään niin yksityisviestiä kehiin vain. Tämä miekkonen kyllä kuuntelee :) Kesää kohti kovasti mennään ja voitaisiin suunnitella vaikka miittiäkin :)

    Jah bless you all <3
    Kirjattu
    Peace and love

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #22 : 13. Toukokuuta 2014 klo 20:33 »
  • Tykkää (0)

  • Niin klisee kuin se onkin niin sydänsuruun auttaa vain aika ja ehkä oikeanlainen perspektiivikin asiaan. Se mies/nainen jota nyt suret tuntuu aivan varmasti helvetilliseltä. Viime kerrasta osaan tuntea teitä kohtaan suurta empatiaa joihin nyt sattuu. Mutta elämä ei tosiaankaan lopu kesken! Jonakin kaunis päivä huomaat, että se ihminen ei ollutkaan niin ihana kuin nyt tuntuu. Rakastuneena/ihastuneena näkee vain sen yhden ihmisen vaikka ympärillä menisi muitakin.

    Juurikin noin. Pitäisi koittaa aina muistaa se että kaikki, jopa se ihastuksen kohde, on vaan ihmisiä. Ja oon huomannut sen ettei kovinkaan moni oikeastaan pidä "palvotuksi" tulemisesta. Mutta hullu rakastuminen sumentaa kyllä kaiken aika pahasti, silloin näkee sen kohteen jonakin enkelinä joka ei voi tehdä mitään pahaa. Todellisuus on toinen.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Dancinginthedark

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 55
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #23 : 20. Toukokuuta 2014 klo 10:34 »
  • Tykkää (0)

  • Ihan ku sydän ois puristuksessa nyrkin sisällä, vaikee hengittää, pala kurkussa, sielu kihisee vihasta ja aivot yrittää hokee järkee ilman tulosta. Miten joku mies voi saada ihmisen näin sekasin? Mä en ymmärrä! Ketuttaa!
    Kirjattu
    Dori me interimo

    Peikko

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 35
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #24 : 20. Toukokuuta 2014 klo 14:45 »
  • Tykkää (1)

  •  :-[ Kyllä me miehetkin mennään naisista sekaisin.
    Kirjattu
    Peace and love

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #25 : 23. Toukokuuta 2015 klo 21:55 »
  • Tykkää (0)

  • Itse olen ollut rakastunut ihmisiin, jonka viat tietää ja ne vaivaakin, mutta rakastuneena niistä yrittää olla vain välittämättä. Monesti ne viat ovat vain käyneet ongelmaksi ja tuloksena jälleen kerran särkyneitä sydämiä.

    Itse olen rakastuneempi ja kiintymeempi sellaiseen ihmiseen joiden kanssa on kokenut yhdessä elämää ja läheisyyttä. Sen takia ero on raastava, pointti ei ole siinä että ihmisessä olisi ollut jotain vikaa, vaan se kiintymys joka on kehittynyt yhteisistä hetkistä.
    Kirjattu

    Rinsessa

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 9
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #26 : 13. Syyskuuta 2015 klo 21:03 »
  • Tykkää (0)

  • Löysinpäs viimein topiikin mihin avautua itselle hämmentävästä olotilasta. Olen vielä nuori, mutta suorastaan pakkomielteisesti kiinni ensirakkaudessani. Erosta on aikaa jo pari vuotta, välissä toinen suhdekin. Toisen suhteen jouduin laittamaan poikki, sillä en vain pystynyt antamaan itsestäni kaikkea kun sydän kuuluu toisaalle.

    Nytten tässä sinkkuna ollessa koen jälleen olevani se särkynyt teinityttö joka menetti ensirakkautensa. Toisaalta mietin että ehkä tämä "särkynyt sydän" tulee esille näin jälkeenpäin, koska en koskaan käsitellyt tuota ensimmäistä eroa vaan sain suoraan "laastarin" sille. Toisen suhteen miehelle olen erosta alkaen toivonut pelkkää hyvää ja olen aidosti onnellinen hänen löydettyään tytön joka pystyy antamaan enemmän kun minä hänelle.

    Ensimmäinen taas, tuntuu että ajatukset pyörivät hänessä vaan ja kaveriporukan takia ollaankin tavattu viime aikoina enemmän. Hassua vain että vaikka yritämme olla kohteliaita ja mukavia toisillemme niin tämä särkee minut yhä uudelleen ja uudelleen.

    Sekava sepustus, mutta teki hyvää kirjoittaa tästä jonnekin :tutimaan
    Kirjattu

    eetlaa

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 12
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #27 : 04. Helmikuuta 2016 klo 15:01 »
  • Tykkää (0)

  • Mä olen jotenkin kai sitoutumiskammoinen tai jotain..siksi olen päättänyt parisuhteen jälkeen että nyt haluan olla yksin, sekään ei kuitenkaan tunnu hyvältä, mutta oon ajatellut sen niin että parempi olla yksin kun satuttaa sitä toista sillä että kuitenkin alkaa ahdistaa jottain vaiheessa vaikka asiat olis kuinka hyvin. Toki oon huomannut itsessäni jonkunlaista ns. katkeruutta kun ystäväpiirissä monet seurustelee ja "ah, elämä on niin ihanaa" mutta tämä on silti mun päätös ja tää on hyvä näin, ajan kanssa toivottavasti pääsee vanhoista haavoista eroon ja pystyy oikeasti rakastaaan sitä toista :) Ja mainittakoon vielä että mua suuresti auttaa pääsemään eteenpäin musiikki ja meditointi. (kiitos ja anteeksi avautumisesta ja pitkästä viestistä)  :-X
    Kirjattu
    ~Rukkapeikkotakkutukka

    piiperoinen

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 19
    Vs: Sydänsurut
    « Vastaus #28 : 04. Helmikuuta 2016 klo 21:19 »
  • Tykkää (0)

  •  Ihania kirjoituksia teillä :) Jotenkin sydänsuruun kuuluu sekin että uskoo olevansa ainoa joka moista kärsii, hei hoi se on osa elämää. Aina ero jonkinmoinen kuolema on. Jälkensä se jättää ja me kannetaan kaikkia epäonnistuneita rakkauksiamme seuraaviin suhteisiin. On helpompi olla yksin kun rikkoa ja tulla rikotuksi.
    Kirjattu