Takertuvainen parisuhdekumppani - 2

Mulle tuli melko voimakas mielikuva narsistisesta ihmisestä kun luin aloittajan kertomusta suhteestaan. Narsisti kiristää, uhkaa jne. saadakseen haluamansa ja osaa kääntää kaiken myös niin, että hänessä itsessään ei ole mitään vikaa, vaan kaikki on muiden syytä mikä ikinään nyt huonosti meneekään.
Toivon todellakin että aloittaja pääsee moisesta kumppanista eroon, olipa hän sitten narsisti tai muuten vaan ongelmainen tapaus.
Tuollaisessa suhteessa oleminen ei ole tervettä.

Sanoin poikaystävälle joku viikonloppu, että se käyttää mun empatiatunnetta hyväksi saadakseen mitä haluaa, ja nyt se ei oo marissut niin paljon.

hyvin sanottu! Tosiasiahan on ettei moni huomaa tuollaista käyttäytymistä itsessään. Kun toinen sanoo sen ääneen, se on paljon selvempää.

Tuon täytyy olla raastava tilanne, kun pitää valita oman ja yhteisen onnen väliltä. Mutta valintasi oli aika varmasti oikea ja tulevaisuus ehkä vähän kirkkaampi, kun ei tarvitse enää murehtia noista asioista. Ihmissuhteiden kuuluu tuoda iloa elämään, ei viedä sitä. Tai siis, tottakai pienet turbulenssit ovat luonnollisia kaikissa suhteissa, mutta tässä ketjussa kuvattu juttu kuulosti aika vahingolliselta touhulta. Anyway, voimia sinulle Rauhan Toveri, pahaltahan tuo varmaan vielä tuntuu, vaikka se tehnee pidemmällä tähtäimellä hyvää.

Oon itsekin oppinut sen että ihmissuhteissa on helppoa mennä yksipuolisuuteen. Eli siis siihen että jompikumpi osapuoli vaan pyrkii tyydyttämään toisen haluja. Helposti käy niin että toisesta tulee vain toisen tukija ja se joka saa sitten kaiken p*skan niskaansa kun menee huonosti. Ei se ole oikein eikä kohtuullista. Eikä ole itsekästä vaatia muuta. Itse asiassa takertumisen vastustus on loppujen lopuksi eduksi kummallekin. Ja oon itse sitä mieltä että on parempi olla yksin kuin takertuvuuden leimaamassa suhteessa.

Lopulta takertuminen sattuu myös takertujaan itseensä. Kun ei toinen ihminen voi olla loputtomiin toisen kainalosauvana. Ja omat ongelmat voi selvittää usein vain yksin. Jos eroaa takertujasta, niin todennäköisesti tekee hänellekin vain palveluksen, vaikka se tekeekin kipeää. Takertuja voi sitten oppia asioita ja kehittyä ihmisenä.

Mutta on kyllä totta että aina kun on syviä ja vahvoja tunteita pelissä, niin asiat menee hankaliksi. Usein rakkaus kääntyykin omistushaluisuudeksi ja vallankäytöksi omien halujen vuoksi. Se on karu totuus ja syy varmaan aika monen suhteen päättymiselle.

No huh huh ja jösses. Aika rankkaa paskaa pistää tätsy tulemaan. Ei ihan kovin kypsä saati tasapainoinen henkilö taida olla. Mutta monesti valitettavasti käy noin. Voimia sulle. Sillä jos vaikka sulla oliskin toinen (mitä en siis väitä), niin eihän sekään antaisi oikeutta huoritella.

Joo, sen täti on oikeestikin ihan sairas. Se raivoo melkein kaikille.

Mut silti masentaa ja tunnenkin itteni vähän huoraksi... Kaipaan ihan kauheesti läheisyyttä, mut en halua sitoutua. Ahdistaa ajatus jos seurustelisin joskus jonkun kanssa. Tuntuu ettei parisuhteessa voi olla vapaa ihminen...

//Kiitos teille, kun autoitte mua miettii ja pohtimaan. En olis muuten uskaltanu irtautuu vapaaksi.

Mulla on sellainen outo juttu parisuhteiden kanssa, että omalla kohdallani sitoutumishalu on vähentynyt iän myötä. Toki olen vasta 23, mutta olen huomannut että omanikäiset ihmiset alkaa jo sitoutua melkoa vahvasti esimerkiksi muuttamalla yhteen tai menemällä naimisiin. Itsestä tuntuu siltä että nyt vasta haluan olla vapaa. Vielä pari vuotta sitten olisin halunnut kiinteän parisuhteen, mutta nyt ajatus sellaisesta lähinnä ahdistaa. En vaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen tai perustaa perhettä.

Olen aika varma siitä että ei mulla ole kykyä muodostaa parisuhdetta johon kuuluu omistautuminen toiselle ja yhteinen elämä. Ja oon aika varma että omat romanttiset tunteet haihtuisi aika pian yhteisen arkielämän alkamisen myötä. Tai no tietenkin saatan vielä tavata jonkun joka muuttaa asian, mutta nyt en usko siihen. Olen ehkä luonteeltani yksineläjä, vaikka tietenkin rakkaus on ihanaa ja haluan sitä. Mutta en perinteisessä, sitoutuvassa mielessä.