Kommentoisin tuohon seksityöhön, että se jotenkin on kuitenkin vähän ikävää usein... Asiakkailla ehkä on asenne, että mä ostan ja sä teet mitä käsken... semmonen halveksunta seksityöläistä kohtaan ja ehkä se oon niin, jos ajattelee ylipäätään, että voi ostaa toisen ihmisen käyttöönsä. Häntä ei arvosteta ammattilaisena ja työntekijänä ainakaan halvemman hintaluokan jutuissa. Olen kuullut sivukorvalla erittäin inhottavia keskusteluja prostituoiduista näiden palvelujen käyttäjiltä jossain räkälässä.. Eli vaikka se olis musta ihan arvostettava työ, osa asiakkaista suhtautuu silti halveksuen. Ei ollenkaan niin, että mä olen nyt ostanut tän palvelun ammattilaiselta, joka osaa homman. Valitettavasti asia tuntuu olevan näin. Ne jotka ostaa toisen käyttöönsä, ovat usein ihmisinä tietyntyyppisiä.
Parisuhteisiin sanoisin, että suurimmat onnenhetket ja toisaalta musertavimmat kärsimykset ja tuskat liittyvät ainakin mulla toisiin ihmisiin.. Kun ei olis ees mitään kaipuuta toisen luo.. Mulle se, että asuin yhdessä, oli ansa, muutuin itsestäänselvyydeksi ja arkiasioiden näkemysten yhteensovittaminen oli erittäin vaikeaa. Ehkä jos olis jonkun kanssa luottamus, vois olla kivaa seurustella ja pitää omat asunnot. Kummallakin olis tilaa olla oma itsensä ja tehdä omia juttuja ja silti olis se yhteys... Minähän en siis koskaan lisäänny, että lasten takia ei tarviis asua yhdessä... Mutta nyt tuntuu siltä, että jos rakastat, se on kuin ojentaisit puukon toiselle kahva eellä, että satutapa mua oikein lujaa.. Mutta tokihan olotila ehkä ajastaan muuttuu. Ehkä. Voihan olla mahdollista, että joskus jollakin planeetalla jotkut kykenee luomaan tasaveroisen ja vastavuoroisen ihmissuhteen, mutta jotenkin se tuntuu just nyt aika vieraalle.
