Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriö (ADHD) - 2

Auringon

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 474
Vs: Tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriö (ADHD)
« Vastaus #15 : 12. Marraskuuta 2016 klo 19:11 »
  • Tykkää (0)

  • Sanoisin tähän ADHD juttuun maalikkona: eri laji. Ei undulaattejakaan pakoteta varpusiiksi. ADHD ei ole kun hallinnollinen käsite, jolla käsitellään ihmisiä "karjana", tavallaan "huonona karjana". Kysymys mielessäni kuuluukin onko ADHD vain "sivistyskulttuurin" sivutuote vai ihmisen häiriö. Tarkoitus ei ole sivaltaa / tökätä muurahaispesään.

    Isoisäni sai raivareita, heitteli tavaroita ja lähetteli ihmisiä matkoihinsa jos ei häntä nöyristelty. Hän oli menestynyt ja johti sanoisinko satoja kerralaan ja oli johtanut tuhansia jopa kymmeniä tuhansia on ehkä liioiteltua. Voima joka hänessä oli tuotti työtä monille. Hänet hyväksyttiin sellaisenaan jos halusi. Hän ei ikinä saanut raivokohtauksia minua kohtaan. Osa ihmisistä ilman tai kanssa ADHD:n ei pärjää - pitäisikö muka kaikkia hoita ja minun kantani on ettei. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa kuin toiset - joku halua olla erakko joku ei. Jos sellaisen ihmisen ketä räyhkää toisille tai sotkee harmoniaa on tarvetta tulla sellaisten keskuuteen ketkä siitä häiriytyy, niin mielestäni asia kyllä hoituu ilman määrittelyjä itsestään. Tässä ADHD jutussa on näin äkkiältään kolme tekijää a) vanhempi ketä ei hyväksy omaa jälkeläistään b) yhteiskunta ketä ei hyväksy yksilön "karjasta" poikkeavaa käyttäytymistä c) ulkopuoliset ketkä vainoavat yksilöä sen sijaan että vaativat vain oman tilansa.

    Jokainen valitsee omat juttunsa eikä se mua häiritse, mutta voisin sanoa pitäväni esim räyhkäävistä ihmisistä. Kun oltiin kavereittan / hippi-selviytyjien ja -vainajien kanssa skidejä, niin meillä oli tapana käydä esim koputtelemassa räyhkäävien ihmisetn ikkunoihin/oville jne ja juosta karkuun kun porukka sivussa oli katsomassa showta. Välillä joku sai kyytiäkin ja en mene takeisiin saiko joku kirveestä ja puukostakin - ei sitä sillon tullut pistettyä muistiin mistä ne vammat kenellekin oli tullut. Voi olla että itse eläydyin sen verran hyvin kaikkiin juttuhin ettei muistiin jäänyt nuorena asiat kunnolla. Meitä ole erilaisia ihmisiä esim oltiin puistossa jengillä niin tiedettiin kun joku kaveri sinne tulee se alkaa räyhää ja tappelee - kun se sinen tuli niin ei sitä sieltä häädetty tai mitenkään muuten kaltoin kohdeltu - sellasella oli joku uhri yleensä ketä sitten suojeltiin jne. Oli myös niitä ketkä kävi heti kovimman kimppuun eikä heikoimman. Ei siinä oikein ollut siihen eroa kun joku tuli autolla vastaan kun kuusi kaveria kuljeskeli kadulla - viisi mahtui mukaan ja yksi sai jäädä yksikseen. Musta sillä ei ole eroa. Asioilla on tarkoitus. Itse sain isoisältä kasvatuksen jossa kaikkia yritretään huomioida tasapuolisesti mutta ei mua haitta jos joku toinen ei ole saanut - isoisä teki sen esim niin että kun hän antoi mulle rahaa niin saman verran antoi kaikille kavereille ja sama oli ruuassa ja lähes kaikessa.

    Hippiä elämään - toiset menee ja tulee, toiset vaan hippailee hiljakseen!
    Kirjattu

    faråd

    • Vieras
    Vs: Tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriö (ADHD)
    « Vastaus #16 : 26. Marraskuuta 2016 klo 22:05 »

    Mä nyt lähinnä mutuilen, mutta jotenkin kun on täs ollut ekotoksikologian ja ympäristökemian luentoja muutaman viikkoa jatkuvasti, niin on semmonen yltäkylläinen kyllästys infoo kaikista kemikaaleista, mitä on päästetty tänne luontoomme.

    Ylläri kaikille varmaan, mutta etenkin kaupunkiympäristössä on hiukkasia, haitallisia yhdisteitä vaikka millä mitalla, puhumattakaan kaikki pakkaukset ja kaasut ja torjunta-aineet, yms. lista jatkuu loputtomiin, mut kuriositeettina yks tutkimus, joka on täs kai tehty joku aika sitten... kuulin että oltiin tehty (ympäristö)tutkimusta koskien makeutusaineita. Eli tutkittiin niiden kulkeutumista ja hajaantumista. Ei niillä myrkkyvaikutuksia ole,, mutta voi olla muita vaikutuksia. Tutkimukses kävi ilmi sellaisia vaikutuksia että makeutusaineet vesiympäristössä häiritsee kalojen käyttäytymistä. Kala saattaa tuntea olonsa kylläiseksi jos on makeutusainetta, silloin se ei hoksaa syödä sellaista ravintoa, mikä olis tärkeää kasvulle ja pärjäämiselle jne.. Vesikirpulla taas meni sekaisin tietty korkeus missä sen kuuluis hengata, eli kirppu meni väärään kerrokseen, ja niitä sitten syötiin siksi kun menivät sinne missä oli petoja.. ja voihan olla että joku lisääntyminen menee sekaisin myös jos nää eliöt ei keksi mennä oikeisiin paikkoihin enää..

    Noh, anyways aattelin vaan että miten sit ihminen kestää kaikkii makeutusaineita ja kaikkee muutakin häiriötä,, se just että saako sitten kaikkee oleellisia rakennuspalikoita tarpeeksi, jos systeemit meneekin sekaisin ihmiselläkin.

    Ite oon kokenut suureks helpotukseks aina ne ajanjaksot, kuon varaa huolehtia paremmin kaikkien ravinteiden saannista. Jos mä en saa syödä tarpeeks ja kunnolla, niin huomaan itekin että alan voimaan huonosti enkä oikein jaksa keskittyä kun on niukilla. Toki muukin kuin ruoka on tärkeää, siis sopivasti ihmissuhteita ja jonkinlaista elämään paneutumista, mut kyllä se energia ja ravinteet sopivassa suhtees ja uni ja kaikki,, on niin eri tilanne jos saa kaiken skulaa. Onhan se itsestäänselvää, mutta ei sitä aina hoksaa.

    Ja kans, jos vaikka puuttuu jotkut bakteerit tai muuten imeytyminen ei toimi ja jos jokin hiukkanen jää puuttumaan pitkällä juoksulla, niin varmasti vaikuttaa. Ortomolekulaarinen terapia on esimerkki ajattelutavasta, että ravinteisiin panostamalla vois palauttaa tilannetta mikäli neurologisen tilanteen takaa löytyy jotain ongelmia ravitsemuksessa/ravinteiden imeytymisessä. Enkä mitenkään vähättele diagnosointia, jos selvitetään oireita ja saadaan jokin nimi ilmiölle, niin siitä voi olla suurta apua. Kuitenkin itse ainakin haluan aina funtsia että mitä kaikkee voi tehdä itse, ja miten paljon haluaa nojata esim. lääketieteelliseen apuun, niinkin että saa annosteltua tavallaan omien valintojen vaikutusta ja sitten lääketieteellisten apujen suhdetta balanssiin. Henkkoht en digaa lääketiedettä ja oon aika vahvasti henkilökohtasesti asennoitunut sitä vastaan, mutta selkeesti jotakuta auttaa ja kyl se silloin on hyvä että apua löytyy sitä tarvitseville ja haluaville.
    Kirjattu