Harielin päivittäinen meditaatio - 6

Minusta tuntuu ettet tiedä mitä valaistuminen tarkoittaa.

Ensinnäkin, motivaatiosi meditaation harjoittamiseen on ihan hyvä. Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on oikein järkevää ja kannatettavaa. Buddhalaiset kutsuvat tämän kaltaisia motiiveja pyrkimyksiksi saavuttaa hyötyjä tässä elämässä (vauraus, ystävät, perhe, arvostus, terveys jne.). Buddhalaiset nimittävät tämän kaltaisten asioiden motivoimaa dharman harjoittajaa alimman tason dharman harjoittajiksi. Keskitasolla puolestaan tavoitellaan pääsyä taivaaseen tai suotuisaa uudelleen syntymää (sellaista joka tarjoaa mahdollisuutta vaurauteen, terveyttä sekä mahdollisuutta harjoittaa dharmaa jne.). Korkeimman tason dharman harjoittajat pyrkivät valaistumaan eli tulemaan Buddhaksi jo tämän elämän aikana ja heidän dharma harjoituksen motiivina on pelkästään myötätunto muita tietoisia olentoja kohtaan. Buddhalaiset pitävät omien henkisten saavutusten liioittelua erittäin huonona karmana joka tuottaa erittäin huonon uudelleen syntymän.

Se kuva jonka liitin esitti Arjunia ja Krishnaa Kurukshetran kentällä, jossa Krishna kehoittaa Arjunia taistelemaan dharman eli totuuden puolesta, paljastaa Arjunille todellisen muotonsa ja lausuu Bhagavad Gitan. Tässä on englanniksi tekstitettynä tuo kohtaus, jossa Krishna opettaa Arjunia.. https://youtu.be/9lKfgTuJc-0

Tollen opetukset ja McMindfulness on ainakin Buddhalaisesta näkökulmasta lähinnä esimerkkejä henkisestä materialismista.

Itsensä valaistuneeksi tituleeraaminen kuitenkin on omiaan luomaan aika itserakkaan, omahyväisen, tekopyhän ja typerän kuvan siitä joka sitä harrastaa.

Minusta meditaatioharjoituksesi on hieno ja hyvä juttu monestakin näkökulmasta, mutta itsensä valaistuneeksi kutsuminen on typerää. On parempi antaa muiden kutsua itseään valaistuneeksi kuin tehdä se itse.

Minua alkoi kiinnostaa tämä läppä, joten kaivoin esiin artikkelin, jossa Jed McKenna kritisoi buddhalaisuutta:
http://edwardtraversa.com/blues-for-buddha-by-jed-mckenna/

Minusta tuo kirjoitus näyttää siltä, ettei McKenna juurikaan tunne Buddhan opetusta. Hän esimerkiksi kirjoittaa:
Kritiikillä ei ole mitään tekemistä Buddha-dhamman kanssa, jonka päämääränä ei todellakaan ole mikään blissin jahtaaminen tai egon rakentelu. Jos hän kritisoisi nykyajan eklektistä pikaruokahenkisyyttä, hän osuisi naulan kantaan, mutta buddhalaisuudesta hänellä on täysin väärä kuva.

Pikaruokahenkisyydessä tyydytään itsensä kehittämiseen, blissiin ja "todellisen minän" löytämiseen. Samaistutaan tietoisuuteen ja pidetään sitä valaistumisena. Buddhalaisuudessa sen sijaan kaikkein hienovaraisimmistakin samaistumisen kohteista päästetään lopulta irti, jopa tietoisuudesta itsestään. Näin ollen McKenna kirjoittaa pikemminkin todellisen buddhalaisuuden puolesta kuin sitä vastaan.

Tässä vielä lyhyt opetuspuhe, joka liippaa läheltä aihetta:

https://www.youtube.com/watch?v=6tTlsb6vpyI

To the outside observer

Buddhalaisuudessa sen sijaan kaikkein hienovaraisimmistakin samaistumisen kohteista päästetään lopulta irti, jopa tietoisuudesta itsestään.

Miun mielestä etsijän tulisikin hankkia tietoa useista eri lähteistä eikä tukeutua pelkästään yhteen, esim. buddhalaisuuden määritelmään.

Valaistuminen on kokemuksellinen tila, joka ylittää kaikki määritelmät. Valaistumista onkin kuvattu "ajattelun unesta heräämiseksi". Perille pääsemisen kokemusta on miun mielestä kuvailtu hyvin tässä sitaatissa:

When you rest in quietness and your image of yourself fades, and your image of the world fades, and your ideas of others fade, what’s left? A brightness, a radiant emptiness that is simply what you are.
— Adyashanti

Samaan tapaan voisi kysyä, miksei Kristinusko tuota buddhalaisuuden tai jonkun muun määritelmän mukaisia valaistuneita ihmisiä.

Entäpä buddhalaisista opetuksista?

When you rest in quietness and your image of yourself fades, and your image of the world fades, and your ideas of others fade, what’s left? A brightness, a radiant emptiness that is simply what you are.
— Adyashanti