Asenteesi päihteitä kohtaan? - 1

Suvaitsen. Oma käyttö on vähäistä, mutta en ole ensimmäinen enkä neljästoista ihminen vaahtoamaan jollekulle, että tuo shitti täytyy lopettaa.

Päihteiden ongelmakäyttö ei tietenkään ole missään tapauksessa hyvä asia. Sen tähden, että osasta käyttäjiä tulee ongelmakäyttäjiä, ei kuitenkaan pitäisi kieltää itse juttua. Ymmärrän, että jossakin Rainbow Gatheringin kaltaisessa tapauksessa halutaan pitää ne poissa. Luultavasti kysymys ei ole siitä, ettei juuri näiden ihmisten kohdalla sitä käyttöä suvaittaisi, vaan siitä että Euroopan maiden kaltaisissa paikoissa vapaa päihteidenkäyttö vetäisi paikalle ihan erilaista porukkaa. Varmasti tapahtumaan tulisi myös ongelmakäyttäjiä, jotka levittäisivät ongelmaenergioitaan päihteettömien kanssaolijoiden keskuuteen.

Itse katsoin monta vuotta kieroon koulukavereita, jotka olivat alkaneet teini-iässä käyttää alkoholia. Pari vuosikymmentä myöhemmin olin vähän väliä lipittää talouteni täysin kuralle. Kumpikin noista olotiloista tuntuu tämän päivän minusta vähän vieraalta ja kielteiseltä. Sen sijaan palaudun mielessäni – myönteisessä mielessä – helposti siihen hetkeen, kun yhdellä jos ei ensimmäisistä, niin niitä seuraavista alkoholikokeiluista löysin onnen sisältäni. Huomasin yhtäkkiä tuntevani täysin samalla lailla, yhtä myönteisesti ja vapautuneesti, kuin pienenä sinisilmäisenä lapsena. Ajattelin: "Näin pitäisi kaikkien aina tuntea! Kaikki muu on vääristynyttä!" Jälkikäteen ajatellen se hetki saatteli minut yhteiskunta- ja elämäntapakriittiselle tielle, jolle kääntymistä en ole syvimmässäkään rahapulassani ikinä oikeasti katunut.

Kannabista ja sen johdannaisia "oudompia" päihteitä en ole kokeillut. Ei ole kiinnostanut. Ehkä hetkittäin "taikasienet", mutta ei ole sattunut kohdalle. Amfetamiinia ja sen johdannaisia kohtaan suhtaudun äärimmäisen kriittisesti, mutta se johtuu niiden yksilöön kohdistuvan vaikutuksen suhteesta yhteisöön/yhteiskuntaan/kulttuuriin. Minusta vauhtia täytyisi mieluummin hidastaa kuin kiihdyttää. Tämän päivän yhteiskunta sen sijaan pyörii "nopeat syövät hitaat" -ideologialla. Mielipiteeni ei siis ole ensisijaisesti päihdepoliittinen vaan yhteiskunta- ja kulttuuripoliittinen.

Aloin runoilmaan kaikenlaista, poistin ne pari riviä jotka kirjoitin, ja tajusin että ehkä tähän voi kirjoittaa sen kummempaa miettimättä. ) Otsikkohan on "Asenteesi päihteitä kohtaan?". Asenteeni on, että haluan olla päihteettömässä seurassa, enkä koe niitä itse tarvitsevani. Oman kokemukseni mukaan ihmiset päihteiden vaikutuksen alaisena ovat eri maailmassa, ja heihin on vaikeampi saada kontaktia. Myös he saattavat vaikuttaa ulospäin aivan eri ihmisiltä. Muut saavat puolestani käyttää, mikäpäs siinä, en ole mikään sanomaan mikä on hyvästä ja mikä pahasta.

Asenteeni on, että haluan olla päihteettömässä seurassa, enkä koe niitä itse tarvitsevani. Oman kokemukseni mukaan ihmiset päihteiden vaikutuksen alaisena ovat eri maailmassa, ja heihin on vaikeampi saada kontaktia. Myös he saattavat vaikuttaa ulospäin aivan eri ihmisiltä.

Pakko vastata tähän. En tiedä haetko tällä sitä, ettei jonkun päihteen vaikutuksen alaisena kyseinen ihminen olisi niin sanotusti "oma itsensä". Itse näen, että ihminen on aina oma itsensä. Päihteet muuttavat ihmisen käsitystä ja havaintoja maailmasta, joten hän on "oma itsensä" vaikka olisi kunnon kuoseissa. Olemme aina omia itsejämme. Jos tietää jonkun ihmisen, joka esimerkiksi polttaa usein kannabista, ei koskaan opi tuntemaan häntä kokonaan, ellei suostu näkemään häntä kun hän on pilvessä. Yksi puoli kyseisestä ihmisestä jää kokonaan näkemättä, ei voi koskaan ymmärtää, mitä polttelu hänelle merkitsee ja mitä hän silloin kokee.
Hyväksytköhän muiden päihteiden käyttöä ollenkaan, jos näet sen negatiivisena etkä halua olla ihmisten seurassa silloin kun nämä ovat ottaneet jotain..?

Olen vihreänkaupungin kanssa aika samoilla linjoilla. Tiettyyn pisteeseen voin olla esim. ravintolassa, päihtyneessä seurassa, mutta jossain vaiheessa kun mennään joka rähjäys- tai nyyhky-puolelle niin katoan. Lisäksi päihtynyt ihminen on usein välinpitämätön ympäristöstään ja on toimissaan holtiton eli saattaa tehdä aika paljon vahinkoa ympäristölleen, itselleen sekä muille sekä henkisesti että fyysisesti. Suomalaiset väkivaltatilastot olisivat aika laihoja ilman alkoholikulttuuriamme.

Mutta, mutta en jaksa nipottaa muiden käytöstä vaan poistun paikalta, jos koen oloni epämiellyttäväksi.

Päihteet ovat olleet kohtuullisen säädeltyjä aikoinaan ja ne koskivat ainoastaan määrättyjä tilanteita tai sitten se on ollut osa ruokakulttuuria tai sitä, että vesi ei ole ollut juomakelpoista. Huumaavien aineiden käyttö oli esim. shamaanin työväline. Näistä kaikista ollaan menty aika kauaksi ja enemmänkin päihteet voisi nähdä pakokeinona/rentoutumiseen pakottamisena. Lisäksi monella päihteellä on tosiasiassa tunteita tukahduttava vaikutus, joka siirtää asioita, ei helpota.

Huh...olisi niin paljon pohdittavaa tämän aiheen sisällä, mutta olkoot nyt näin aluksi 

Ymmärsin kyllä heti, mitä Vihreäkaupunki ajoi takaa, ainakin käsittääkseni. Olin kerran vähän flunssantukkoinen, kun kaveri vietti synttäreitään, mutta menin kuitenkin ystävällisyyden vuoksi käymään synttäribileissä. Toiset olivat humalassa ja uskomattoman tylsiä. Samoja juttuja kerrottiin moneen kertaan, musiikkivalinnoista kinasteltiin mutta puhuttiin sitten musiikin päälle niin lujaa, ettei sitä voinut kuunnella. Telkkari oli keskellä huonetta ja sitä katsottiin, mutta se ei ollut auki. Ikinä ennen en ollut tajunnut sen olevan siinä seurassa sellaista. En voinut olla tajuamatta: Tähänkö olen tuhlannut kymmeniä pitkiä iltoja elämässäni? Kun lähdin, sain kuulla minusta kuulemma näkyvän, että minäkin koko ajan haluan kaljaa. Huom. En pidä oluesta ylipäänsä, eikä tuollaisen kokemuksen jälkeen muukaan alkoholijuoma huvittanut.

Nautiskelin tässä illan mittaan yhden päärynäsiiderin. Kahta en saisikaan millään alas. Yhden siideritölkin lipittämisestä tuskin voinee tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä suhtautumisestani päihteitä kohtaan.

Jään vielä miettimään asiaa.

ps. onko siideri päihde?

Sen verran täytyy toimia vastarinnan kiiskenä, että ilmaisen ääneen toiveeni, ettei tällä foorumilla kirjoittaminen mene omalla sovinnaisella hyveellisyydellä rehvasteluksi. Jokunen (kuten tämän "alle"kirjoittaja, mikä varmasti itse kirjoituksesta ilmenee) saattaa kokea moisen aika luotaantyöntävänä. Varsinkin kun ei voi mitään sille vaikka haluaisikin, että satunnaiset humaltumiset ovat viitoittaneet aika mainiosti omaa hengellistä polkua.