Olen monesti yrittänyt miettiä noita kaikkia asioita, mutta yksioikoista vastausta en ole ikinä keksinyt. Suosikkini lemmikkieläimistä on ehdottomasti koira, koska siitä voi saada kaikkein läheisimmän ystävän, jonka kanssa voi tehdäkin jotain. En kuitenkaan osaa sanoa, onko koira sitten suosikkini kaikista eläimistä. Miten lempieläin edes määritellään?
Minusta muurahaiset ja vähän muutkin ötökät ovat kiehtovimpia ja jännittävimpiä eläimiä. Lampaat sen sijaan ovat hellyyttävimpiä ja rakastettavimpia. Henkeäsalpaavin eläin olisi varmasti jääkarhu tai leijona tai joku sarvikuono.
En kerta kaikkiaan pysty määrittelemään lempieläintä. Pidän kaikista.
En ole koskaan kokenut mitään eläintä voimaeläimeksi tai vastaavaksi, mutta olen miettinyt paljon sitä, mikä haluaisin olla. Eniten haluaisin ehkä olla maalla asuvan perheen kotikissa, joka saa juosta ulkona vapaana. Uskon sellaisten kissojen olevan onnellisimpia maailmassa, koska ne saavat ruokaa, rakkautta ja hellyyttä täysin pyyteettömästi vain sen vuoksi, että ovat söpöjä JA tärkeimpänä ne saavat vapauden juosta metsissä ja pelloilla ja kiipeillä talojen katoille ja möyriä talojen alle. Toisin sanoen kissat saavat KAIKEN ja voivat mennä MINNE TAHANSA. Olen sitä mieltä, että poikaystävän kissa olisi maailman onnellisin olento, ellei se olisi niin pessimisti luonteeltaan, sillä sillä on täydellinen elinympäristö, ihanat omistajat ja joskus sillä on ollut tyttöystäväkin (se on leikattu, joten poikasia ei onneksi ole siunaantunut).
Jos kuitenkin ajatellaan, että syntymäpaikkaa ei saa tarkemmin määritellä, vaan voisin olla sisäkissa ahtaassa kerrostaloasunnossa tai koditon kulkukissa Virossa, vaihtaisin eläimen oravaan. Syitä ovat vapaus, vikkelyys, kiipeily- ja hyppelykyky ja ravinto. Olisi ihanaa vain istua puussa ja syödä siemeniä ja pähkinöitä. Jos ottaisin selvää, löytäisin varmasti maailmasta onnellisimpiakin eläimiä kuin oravat, mutta koska ajattelin nyt lähinnä suomalaisia eläimiä, orava kuulostaa parhaalta.
Minun on tosi vaikea vastata tuohon, mitä muistutan. En haluaisi sanoa kissaa, koska loppujen lopuksi ne ovat itsekkäitä ihmisten hyväksikäyttäjiä (ainakin kuvailemani maalla asuvat kotikissat), enkä ehkä koekaan olevani mikään yksinäinen sielu, joka tulee ihmisten pariin vain omasta tahdostaan. En minä kuitenkaan tahdoton ja täysin manipuloitavissa oleva koirakaan ole. Mielestäni minussa ei ole mitään ylitsevuotavaa piirrettä, joka määrittelisi minut automaattisesti joksikin eläimeksi.
