Helsingin taksikuskit. Ihan suomalaiset äijät. Rehellisyyden perikuvat. Ja paskat!
Kun lopetin alkoholinkäytön kokonaan 7 vuotta sitten, alkoi karu totuus paljastua. Taksilla baarista kotiin aamuyöllä, ja kun taksikuski oletti minun olevan humalassa (uskoisin), niin alkoi se huijausyritys.
Annoin 50 euron setelin 11 euron matkasta. Siinä sitten pyöriteltiin sitä seteliä ja lopuksi todettiin, ettei ole antaa takaisin noin isosta setelistä. Sanoin, että maksan sitten kortilla. Kuski laittoi setelin rintataskuunsa. Minä maksoin matkan kortilla. Maksusuorituksen jälkeen taksikuski toivotti hyvät illanjatkot ja odotti, että lähden taksista.
Minä sanoin, että mites se 50 euron seteli? "Mikä seteli?" Kuski alkoi ihan tosissaan väittämään, ettei sellaista seteliä ole ollutkaan. Istua jäpitin siellä takapenkillä kunnes taksikuski ymmärsi, että olen selvinpäin ja ihan tosissani asiasta. "Oho, niin tää!"
Seuraavalla kerralla parisataa metriä ennen kotia taksikuski painoi jotain nappia, joka sai taksamittarin näyttämään pelkkää viivaa "----". Näin koko touhun, enhän ollut humalassakaan. Mittari näytti 10 euroa ennen sitä. Lukuisia kertoja taksilla saman matkan ajettuani, tiedän, että se hinta on 11-12 euroa.
No, pihaan päästyä kuski sitten sanoi hinnaksi jotain 20 euron paikkeilla. Minä sanoin, että ei pidä paikkaansa. Sitten se osoitteli mittaria, että kun se sekos. Minä kehotin laittamaan sen kuntoon, tai maksan sen normaalin 11 euroa. Siinä se sitten näpräsi sitä mittaria monta minuuttia ihan selvästi odottaen minun hermostuvan ja maksavan suosiolla sen 20 euroa. Ei mennyt läpi. Lopulta kuski kaivoi manuaalin esiin ja viola! Yhtä nappia painamalla tuli koko summa näkyviin. 11 ja risat. Maksoi sen, enkä lainkaan tippiä.
Siinä vain pari esimerkkiä suomalaisen perusrehellisyydestä. Noita tapauksia taksissa on enemmänkin, mutta tässä räikeimmät ja selkeimmät. Kaikkia pienimpiä en enää edes muista.
Niin, ja tämä. Ei tosin huijaus, mutta esimerkki taksikuskin toiminnasta.
Kävelin Helsingin rautatieasemalta portaita alas rautatientorille. Lähdin ylittämään suojatietä siinä heti portaiden alapäässä (paikkaa tuntemattomille: yksisuuntainen jossa ei saa ajaa kuin bussit ja taksit). Päästyäni suojatielle muutaman askeleen päähän jalkakäytävältä, taksi peruutti minua päin. En kaatunut, koska huomasin tilanteen etukäteen, mutta en ehtinyt pois alta. Taksin takapuskuri jysähti ikävän voimakkaasti polveeni. Minä refleksinomaisesti jysäytin nyrkillä takaluukun päälle, jotta kuski huomaisi tilanteen.
Huomasihan hän. Hän nousi ulos taksista metallipampun kanssa ja alkoi huutaa. Minä siitä kimpaantuneena avauduin hänelle hänen ajotavastaan. Kuski alkoi heilutella pamppuaan - keskellä arkipäivää - ja sadatella minun liikennekäyttäytymistäni.
No, koska oli kiire, eikä siinä sen kummemmin käynyt, jatkoin matkaa bussiini, joka jo odottikin siinä pysäkillä. Bussissa ihmiset päivittelivät taksikuskin käytöstä.
En tiedä miksi en vienyt asiaa pidemmälle. Varmaankin siksi, että tiedän monen pääkaupunkiseudun taksikuskin olevan aivan samanlainen. Olen nähnyt heidän heiluttelevan pamppujaan ihmisille mitä erilaisimmissa tilanteissa. Aikoinani tunsin isonkin katraan pääkaupunkiseudun taksikuskeja. He eivät kaida käyttää väkivaltaa, ja he ovat aina oikeassa. Vaikka ajaisivat suojatiellä punaisia päin lastenrattaiden yli.
Joka tapauksessa, perussuomijunttikin osaa kusettaa. Ja kusettaakin kun annat mahdollisuuden.