Huijarit - 1

Noita reissussa tapahtuneita vedätyksiä on tullut vastaan, milloin missäkin muodossa. Muistaakseni olen tännekin kirjoittanut kun buddhalaiseksi munkiksi pukeutunut mies huijasi törkeästi rahaa Singaporessa; käytti oranssin kaavun herättämää luottamuksen tunnetta hyväkseen. Kerran kiinalaisessa pikkumarketissa eräs marketin myyjäksi pukeutunut mies taas auttoi ostosten teossa, kannossa, laskemisessa jne. kunnes lähti vaihtorahaa hakemaan --> ei näkynyt enää koskaan. Se oli melkoinen 

Nyt siis olin huuto.netistä ostoksia tekemässä, yrityskäyttäjältä. Tämän henkilötiedot eivät mitenkään täsmänneet keskenään, ja antamansa firma oli eräs suuri suomalainen yhtiö. Viime viikolla törmäsin samaan kaveriin eri tiedoilla ja varastetuilla yritystunnuksilla. Ilmoitin tälle että en voi tehdä kauppoja kanssasi koska ilmiselvästi olet huijari. Tästä alkoi 20 viestin sähköpostikeskustelu, jossa kertoi avoimesti petoksistaan ja syistä miksi näin tekee.
Mielenkiintoista on se, että tämä ihminen on valinnut tämäntyylisen elämän sen vuoksi, että kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolelle jätetty, ulkopuolinen, ja nyt tavallaan kostaa yhteiskunnalle tuottamalla sitä pahaa oloa mitä itse kokee. Pystyin samaistumaan tähän ihmiseen ja olen surullinen hänen puolestaan, vaikka tietenkään tekojaan en hyväksy. Mielestäni paljon kertoo sekin että hän nimenomaan itse kertoi näitä asioita, kuin avunpyyntönä. Kertoi vielä kuinka seuraavat huijaukset tulevat tapahtumaan..

Nämä Auervaara-gigolot, niistä kenelläkään kokemuksia? Uskoisin että tällaisten ihmisten motiivit ovat jo hurjasti erilaisia kuin edellä kertomani.

Tuli tuosta nettihuijarista mieleen eräs oma tuttuni, joka myös tekee paljon kaikenlaisia laittomuuksia netissä. Hän on myös aika kiinnostunut luottokorttihuijauksista, mutta ei ole ainakaan vielä toistaiseksi pistänyt käytäntöön mitään toimenpiteitä. Hänen kanssaan on kyllä hyvin mielenkiintoista käydä keskusteluja, koska hänen moraalikäsityksensä eroavat aika lailla kaikista perus "normi" ihmisistä, mutta siltikin hänellä on aina jonkinlainen moraalinen näkökulma kaikissa asioissa mitä tekee. Ja hän osasi jopa perustella noita omia hankkeitaan aika hyvin vaikka eihän se sinällään anna mitään anteeksi etenkin jos jäisi kiinni.

Pisti vaan miettimään, että mitenköhän kaikki erityyppiset huijarit näkee aina sen tilanteen moraalisen puolen. Ehkä joku jopa ihan tosissaan kokee että omissa tekemisissä ei ole mitään väärää? Tai ainakin perustelee sitä jotenkin itselleen...

Helsingin taksikuskit. Ihan suomalaiset äijät. Rehellisyyden perikuvat. Ja paskat!

Kun lopetin alkoholinkäytön kokonaan 7 vuotta sitten, alkoi karu totuus paljastua. Taksilla baarista kotiin aamuyöllä, ja kun taksikuski oletti minun olevan humalassa (uskoisin), niin alkoi se huijausyritys.
Annoin 50 euron setelin 11 euron matkasta. Siinä sitten pyöriteltiin sitä seteliä ja lopuksi todettiin, ettei ole antaa takaisin noin isosta setelistä. Sanoin, että maksan sitten kortilla. Kuski laittoi setelin rintataskuunsa. Minä maksoin matkan kortilla. Maksusuorituksen jälkeen taksikuski toivotti hyvät illanjatkot ja odotti, että lähden taksista.
Minä sanoin, että mites se 50 euron seteli? "Mikä seteli?" Kuski alkoi ihan tosissaan väittämään, ettei sellaista seteliä ole ollutkaan. Istua jäpitin siellä takapenkillä kunnes taksikuski ymmärsi, että olen selvinpäin ja ihan tosissani asiasta. "Oho, niin tää!"

Seuraavalla kerralla parisataa metriä ennen kotia taksikuski painoi jotain nappia, joka sai taksamittarin näyttämään pelkkää viivaa "----". Näin koko touhun, enhän ollut humalassakaan. Mittari näytti 10 euroa ennen sitä. Lukuisia kertoja taksilla saman matkan ajettuani, tiedän, että se hinta on 11-12 euroa.
No, pihaan päästyä kuski sitten sanoi hinnaksi jotain 20 euron paikkeilla. Minä sanoin, että ei pidä paikkaansa. Sitten se osoitteli mittaria, että kun se sekos. Minä kehotin laittamaan sen kuntoon, tai maksan sen normaalin 11 euroa. Siinä se sitten näpräsi sitä mittaria monta minuuttia ihan selvästi odottaen minun hermostuvan ja maksavan suosiolla sen 20 euroa. Ei mennyt läpi. Lopulta kuski kaivoi manuaalin esiin ja viola! Yhtä nappia painamalla tuli koko summa näkyviin. 11 ja risat. Maksoi sen, enkä lainkaan tippiä.

Siinä vain pari esimerkkiä suomalaisen perusrehellisyydestä. Noita tapauksia taksissa on enemmänkin, mutta tässä räikeimmät ja selkeimmät. Kaikkia pienimpiä en enää edes muista.

Niin, ja tämä. Ei tosin huijaus, mutta esimerkki taksikuskin toiminnasta.
Kävelin Helsingin rautatieasemalta portaita alas rautatientorille. Lähdin ylittämään suojatietä siinä heti portaiden alapäässä (paikkaa tuntemattomille: yksisuuntainen jossa ei saa ajaa kuin bussit ja taksit). Päästyäni suojatielle muutaman askeleen päähän jalkakäytävältä, taksi peruutti minua päin. En kaatunut, koska huomasin tilanteen etukäteen, mutta en ehtinyt pois alta. Taksin takapuskuri jysähti ikävän voimakkaasti polveeni. Minä refleksinomaisesti jysäytin nyrkillä takaluukun päälle, jotta kuski huomaisi tilanteen.
Huomasihan hän. Hän nousi ulos taksista metallipampun kanssa ja alkoi huutaa. Minä siitä kimpaantuneena avauduin hänelle hänen ajotavastaan. Kuski alkoi heilutella pamppuaan - keskellä arkipäivää - ja sadatella minun liikennekäyttäytymistäni.
No, koska oli kiire, eikä siinä sen kummemmin käynyt, jatkoin matkaa bussiini, joka jo odottikin siinä pysäkillä. Bussissa ihmiset päivittelivät taksikuskin käytöstä.
En tiedä miksi en vienyt asiaa pidemmälle. Varmaankin siksi, että tiedän monen pääkaupunkiseudun taksikuskin olevan aivan samanlainen. Olen nähnyt heidän heiluttelevan pamppujaan ihmisille mitä erilaisimmissa tilanteissa. Aikoinani tunsin isonkin katraan pääkaupunkiseudun taksikuskeja. He eivät kaida käyttää väkivaltaa, ja he ovat aina oikeassa. Vaikka ajaisivat suojatiellä punaisia päin lastenrattaiden yli.

Joka tapauksessa, perussuomijunttikin osaa kusettaa. Ja kusettaakin kun annat mahdollisuuden.

Nyt ekaks mieleen tulee tällainen huijaus: olin kutsunut eläinlääkärin tsekkaamaan hevoseni selän, jossa on ollut vähän ongelmia. No se oli parantumaan päin, mutta just tarkastuksen tarpeessa, ihan varmuuden vuoksi vain. No eläinlääkäri sitten pamauttaa, että hevosesi ontuu pahasti, se on nyt röntgenkuvauksen paikka. Hevosen röntgenhän maksaa siis reilusti yli 1000 euroa. Hän suositteli Vihdin hevossairaalaa röntgenpaikaksi, ja tarjoutui auttamaan meitä siinä. Lopulta sitten kutsuin toisen eläinlääkärin joka sanoi että hevoseni ei todellakaan onnu ja että edellinen lääkäri on töissä Vihdissä, provikkapalkalla :/ Jäi paha maku suuhun. Miten ihminen kehtaa käyttää toisen luottamusta hyväksi? Uskoin tämän tyypin ammattitaitoon - no, enpä enää usko.