Käyttötavarat: antaa aina sitä mitä tuottaa / välittää / kuluttaa - ei pysty kuluttamaan.
Aineettomat: taputus, neuvo, laulu, niksi, rauha, unelma jne... aineettomista paras voisi olla musta ymmärtämys lähimmäisiä tukevaan itsekäyttäytymiseen ei vain hetkellisesti.
Musta kannattaa pyytä toiselta sitä mitä hän tuottaa tai mikä hänelle on edullisempaa kuin itselle ja tiedät hänen voivan tuottaa / hankkia sellaista samalla kun tuottaa / hankkii sellaista itselleen. Tämä ei päden vain jouluna vaan joka ikinen arkipävä myös.
Jos tuottaa saippuaa, on musta älytön antaa jotain muuta mitä siis joku muu tuottaa. Jos välittää myy jotakin toisen tuottamaa niin antaa varmaan siitä sitten. Jos ei tuota tai myy mitään niin antaa aina kannustuksen toisille tuottaa ja välittää - se on jo elämys itsessään. Jos tuottaa elämyksiä, antaa elämyksiä - itse olen kerran saanut lahjaksi laulun ja useammankin elämyksen. Musta kannattaa antaa sellainen hyöty joka itsellä on toiselle ja mieluiten pysyvästi. Jos ei mikään osu kohdalle niin antaa vaikka sitten sitä mitä kuluttaa tai sitä mitä ei pysty kuluttamaan ja on haltuunsa saanut. Jos nyt asiaa ajattelee, niin lahjattomuuskin voi olla lahja.
Itse annan usein mieluiten ruoka-aineksia koska minulla yleensä on ruoka-aineksia. Toki annan mielelläni itselle tareettomaksi käyneitä tavaroita hyvin nopeasti lähimmäisella kun ymmärrän sen jäävän itsellä käyttämättä - en odota jouluun. Olen kyllä huomannut että monet eivät ymmärrä antaa toisille ja annan mielelläni siihen toivoa vaikka esimerkilläni vaikken kovin esimerkillinen ole.
