Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Kommuuniasuminen - 1

Varjo

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 15
Kommuuniasuminen
« : 09. Syyskuuta 2014 klo 08:52 »
  • Tykkää (2)

  • Ihmekumma en löytänyt keskustelua aiheesta, vain tuolta ilmoituspuolesta juttua.

    Itseä on ruennut ajatus kommuuniasumisesta kiinnostamaan näin vuosien yksinasumisen jälkeen.
    Ainut ongelma itselläni on omistusomakotitalo ja hevoset, ei tästä kaupunkiin lähdetä mihinkään kimppakämppiin.

    Olen miettinyt myös yhteisasumuksen aloittamista nykyisessä asuinpaikassani, mutta täällä asuminen vaatii tiettyä mielenlaatua, enkä usko että olisi helppoa hypätä tuntemattomana tähän kelkkaan.

    Olen myöskin miettinyt mielessäni tarjoavani väliaikaista kotia tarvitseville, eli ajatuksena että täällä saisi käydä asumassa ja olemassa luonnonhelmassa oman aikansa, osallistua asumis- ja elinkustannuksiin pienesti ja autella tilan töissä.

    Mielipiteitä yhteisöasumisesta noin ylipäätään?
    Kirjattu

    Varjo

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 15
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #1 : 17. Syyskuuta 2014 klo 10:19 »
  • Tykkää (0)

  • Koska täytyy saada "kirjoitushanoja" auki muita projekteja varten, vastailen tähän omaan aloitukseeni sitten  :peukku

    Itse "päiväunelmoin" tiivistä asuinyhteisöstä, paimentolaiselämäntavasta ja vahvasta sosiaalisesta verkostosta, mutta näin länsimaisen individualismin ja pohjoismaisen perhekeskeisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvattina en kuitenkaan usko että minusta olisi sellaiseen tapaan elää.

    Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että meidät on tarkoitettu asumaan yhteisöissä, joissa paitsi tunnemme toinen toisemme, olemme myös jollain tapaa riippuvaisia toisistamme. Lottovoiton sattuessa kohdalle tämä tarkoittaisi minulle vanhaa kyläkouua ja osuuskuntapohjaista tapaa elää yhteisössä jokainen omiaan touhuten, mutta myös yhteisten projektien parissa.

    Asun tällähetkellä yksin maaseudulla, ja seuraavana mahdollisena suuntana minulle voisi olla perinteinen, löyhä kimppakämpää/kommuunimeininki kaupungissa, niin että olisi mahdollisuus olla yhteydessä toisiin ihmisiin halutessaan, mutta myös ehdottomasti se oma rauha, tila ja itsemäärämisoikeus.

    Uskon että kommuuniasuminen vaatii hyvää tahtoa, oikeanlaista aatteenpaloa, lähinnä siksi että sietää niitä epämukavuuksia uskoen omaan elämäntapaansa. Ja myös taito kunnioittaa toisten ihmisten yksityisyyttä ja tarpeita. Olen asunut kerran kimppakämpässä, jossa koin erittäin ahdistavaksi sen että kämppäkavereiden mielestä yhdessä olisi kuulunut olla jatkuvasti, ja toteutella milloin minkäkinlaisia projekteja toisten lähtökohdista käsin. Sen koin ahdistavaksi, mutta uskon tästä myös oppineeni paljon siitä, kuinka itse voi olla parempi yhteisöasuja.
    Kirjattu

    Joosef

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 46
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #2 : 17. Syyskuuta 2014 klo 19:18 »
  • Tykkää (0)

  • Hei vaan
    Ja osanottoni sen vuoksi, että viestiisi ei ole vastattu. Not nice. Olen itse keski-ikäinen mies. En ole koskaan asunut kimppakämpässä ja olen ehkä muutenkin viettänyt aika perinteistä elämää: kouluttautunut akateemisesti, mennyt naimisiin ja saanut 2 lasta, jotka ovat jo isoja, eronnut, ja asun omistusasunnossa avokkini kanssa nyt. Tuntuu että elämä parisuhteessakin on aika haastavaa, kun puolet avioliitoista ja ehkä vielä useammat avoliitot päättyvät eroon. Ihmiset taitavat olla usein aika yksinäisiä, ja yksineläviä onkin Suomessa noin miljoona. Naapuriin tutustutaan toisinaan hajun perusteella, kun alkaa mätänemään viereisessä kerrostaloasunnossa. Kommuunissa eläminen voisi olla opettavaista ainakin jonkun aikaa, mutta helposti voisi tulla riitaa, kuka jääkaappia täyttää ja kuka tyhjentää.

    Itse lähinnä olen paljolti vailla samanmielistä seuraa (joka siis lähtökohtaisesti asuisi muualla kuin kotonani), ja sitä on vaikea löytää. Vaikeaa siksi, että en ole suoraviivainen johonkin kategoriaan putoava sarjakuvasankari ja ajattelussani on aika monenlaisia elementtejä, osin sovinnaisia, osin epäsovinnaisia. Olen ikävästi havainnut, että useat ihmiset muuttuvat huonompaan suuntaan vanhetessaan: ovat varautuneita, omaa etuaan tavoittelevia, ahneita, taktikoijia, selkäänpuukottajia. Eivät tietenkään kaikki. Koetan tuollaista välttää, mutta kovin suuria visioita ei enää ole juuri minkään suhteen. En ainakaan enää usko voivani maailmaa muuttaa. Omassa itsessä olisi ehkä se ainut haaste. Jospa taas keskittyisi vaikka hengittämiseen. O:-)
    Kirjattu

    jättietana

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 66
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #3 : 17. Syyskuuta 2014 klo 22:52 »
  • Tykkää (0)

  • Siinä on kyllä tasapainottelua siinä oman tilan ja yhteisöllisyyden välillä. Oon pariin otteeseen asunut kommuunissa, mutta ne on olleet niin tiiviitä, että mua on alkanut ahdistaa. Ihan jo nuo ajoittaiset luomisprosessit vaatii ehdottoman oman rauhan ettei ajatus katkea just kun on saamassa kiinni siitä tärkeimmästä ajatuksen langasta jonkin asian ratkaisemiseksi. Sitten jos alkaakin yhtäkkiä hälinä ja selitys ja se ajatuslanka haihtuu niin on silleen että "EEEeeeeeeeeiiiiiii!......." ja meinaa itku tulla. Se voi olla joskus aika herkkää. Toisaalta rakastan hyvää seuraa ja keskusteluja ja yhdessä tekemistä, toisaalta huomaan aina olevani toivoton erakko: viihdyn harvinaisen hyvin myös yksin. Yks idealistinen haave on ollut, että jostain löytyis joku autioitunut kylä, jonka taloihin muuttais kivaa porukkaa ja sitten olis ihanat naapurit ja hippikylä. Ehkä joskus koittaa sellaisenkin aika.
    Kirjattu

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 351
    • Dianthus deltoides
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #4 : 19. Syyskuuta 2014 klo 15:19 »
  • Tykkää (0)

  • Kyllähän täällä on puhuttu kommuuniasumisesta usempaankin otteeseen, joskus vuosi pari sitten, mutta ne ovat hippimäisesti rönsyilty jonku muun ketjun sekaan :(. Löysin ainakin tämän: http://hipit.fi/foorumi/hippi-keskustelu/elintarvikeomavarainen-hippikommuuni/ - siinä siis alkuperäisenä pohditana elintarvikeomavaraisuus, mutta muistaakseni oli aika paljon myös yleisemmin asumisyhteisöistä.

    Oon kyllä hyvin paljon kanssasi samaa mieltä tuosta, että me ihmisolennot todnäk elettäisiin kaikkein onnellisinpina sopivan kokoisissa yhteisöissä, kunhan ilmapiiri on kaikille sopiva ja monimuotoisuuden hyväksyvä (ei esim liian kireä uskonnollisuus tai muu aatteellisuus). Ei sen välttämättä tarvitse olla täsmälleen saman katon alla, ei sellainen välttämättä sovi kaikille, myös esmes. naapuritalojen muodostamana yhteisönä.

    Asustelen jossain kommuunin ja yhteisökylän tapaisessa. Haaveilin kyllä vuosikausia samanhenkisten ihmisten naapuristosta, kun ajattelin että minusta ei olisi asumaan kommuunityyppisesti saman katon alla ja jakamaan keittiöt tms. Olisin liian vaikea ja muut vain sotkisi ja olisivat jotenkin tiellä. No, onneksi selvisi että en mä olekaan ihan mahdoton asuinkumppanina eikä nuo muutkaan ihmiset pelkästään vaan sotke ja aiheuta häiriötä :D. Oma tila on meidän joukkiolle vissiin yhtä pop kuin se, että voi olla myös yhdessä. Meistä aika moni on vähän sellaisia osa-aikaerakkoja ja jotenkin tämä homma toimii. Harvemmin alkaa seura ahdistaa, tai jos alkaakin niin riittää että vaan kertoo sosiaalisuuspisteittensä huvenneen pahasti ja saa olla itsekseen. Auttaa toki sekin, että tilaa on, voi vetäytyä myös fyysisesti ja mennä vaikka entiseen navettaan nikkaroimaan.

    Meillä on ollut muutama asukas ulkomailta auttelemassa ruoka- ja katto-pään-päällä -palkalla. Luulisin, että juuri tuommoisista vapaaehtoistyöntekijöistä (esim helpx.net ja workaway.com) voisi löytyä Varjo sinunkin tilallesi sopivia apureita? Suomeen tuntuisi olevan aika paljonkin tunkua ja nimenomaan maalle.
    Maaseudulle tosin tuntuu aika moni kaipaavan ihan suomalaisistakin ja mä kyllä suosittelisin maalle (etenkin omavaraiseen kommuniin) muuttamisesta haaveileville umpicityihmisille vaikka vain muutaman viikon apurin pestiä, jotta saisi vähän käsitystä mitä se arki maalla ja tiluksia hoidellassa saattaa olla.

    (huom. Tää viesti jäi mulla oottelemaan lähettämistä; oli näköjään tullut pari kommenttia sillä välin lisää mut julkaisen tän ny kuitenkin tämmöttisenään.)
    Kirjattu

    Vähävirtanen

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 32
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #5 : 19. Syyskuuta 2014 klo 19:24 »
  • Tykkää (0)

  • Itselläni taitaa olla tällä hetkellä mitta täynnä yhteisöasumista. =) No tuuliviiri olen muutenkin, että enpä yleensäkään kauaa viihdy yhdellä paikkaa. Yhteisöä kaipasin siksi, että koen jääväni liikaa yksin ja mökkihöperöitymään, jos asuisin vaikka kerrostaloasunnossa. Nuorempana oli jonkinmoinen hengailuporukka ja kerrostalossa siis viihtyi kivasti. Nyt vaan kun olen jo yli kolmekymppinen, niin ikäkaverit ovat menneet perheellistymään ja kun en itse aio perheellistyä, niin sehän karsii kaveriporukan ja sosiaaliset kontaktit. Tähän yhteisö oli hyvä ratkaisu. Seuraa oli sopivasti ja ei tarvinnut murehtia, kenen kanssa viettää aikaa perjantaina. Pystyi järjestämään pieniä diskoiltoja kämppisten kesken ja ihan selvin päin. =)

    Nyt kuitenkin on porukka vaihtunut, enkä pääse uuteen porukkaan sisälle yhtään. Ovat vaan liian erilaisia luonteeltaan ja arvoiltaan.. ja satsaavat aivan erilaisiin projekteihin kuin minä. Ja heidän tapansa  viihtyä ovat niin erilaiset, että en siis viihdy heidän illanvietoissaan, eivätkä he minun. Lisäksi paineita luo tuo velvollisuus osallistua kotitöihin. Se vaan, että on niin erilaiset painotukset siinä, millä tavalla kukin tekee kotitöitä.. että kompromissia ei tunnu enää syntyvän, eikä kultaista keskitietä.

    Omasta kokemuksestani siis.. joskus yhteisöasuminen toimii, joskus ei. Riippuu niin paljon siitä, millaisen porukan löytää. Ikävässä tilanteessa toiset valittaa siitä, että osa asujista on laiskoja hippejä, ja toinen osa valittaa, että osa asujista on komentajia ja pingottajia, jotka raataa ittensä väsyneeks ja äkäiseks.

    Mutta siis kokeneilta yhteisön perustajilta kuulleena ja itsekin kokeneena yksi tärkeä juttu on koeaika.. Esim. ensin kaksi viikkoa, sitten pari kuukautta, sitten puoli vuotta.. kunnes pääsee vakituiseksi asukkaaksi. Ainakin yhdessä isommassa paikassa on tämä käytäntö ja se auttaa suuresti siinä, ettei tule ihan vääränlaisia ihmisiä, jotka pahimmassa tapauksessa rikkovat jo entistenkin asukkaiden henkilökemiat.

    Siinä mielessä nuo aloittajan pohtimat talkootyöläiset on erittäin hyvä keino tutustua mahdollisiin kanssaeläjiin. Itsekin olen paljon talkoissa käynyt ja niistä kovasti tykännyt.

    Tässä vaiheessa kaavailen väliaikaisratkaisuksi joko halpaa kerrostaloasuntoa, tai jotain saunamökkiä luonnohelmasta, tulen rätinällä höystettynä. Kunhan lähellä olisi yhteisöjä, joiden talkoisiin voisi osallistua ja vähentää täten erakoitumisen uhkaa. =) Ja pidemmän päälle toivoisin pääseväni talvieristettyyn "kesämökkiin", jossa on sopivassa määrin alkeellisuutta, eikä liikaa sähkölaitteita (kuten koneellinen ilmastointi), jotka tekisivät sähkölaskuja. Eli omillaan pärjäävä, vanhan ajan asumismuoto, josta ei tartte koko ajan olla maksamassa jotain.
    Kirjattu

    gemma

    • Vieras
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #6 : 23. Lokakuuta 2014 klo 15:56 »

    Luulen, ettei musta ois kommuuniin; oon liian erakko.. Meillä länsimaissa on ollut mahdollisuus tottua omaan oloonsa, monissa muissa paikoissa yhteisöllisyys on sekä pakko, että turva.. Aikaisemman asunnon virolaiset naapurit asui ahtaasti: 6 aikuista, 3 teiniä ja alle kouluikäinen elelivät kolmiossa... Kyllähän sieltä välillä nahinaa kuului, mutta niin vaan asuivat. Eli ei tarvii mennä kuin Suomenlahden taa, niin löytyy ihmisiä, jotka on sopeutuneet ja tottuneet ahtaaseenkin yhteiseloon. Lienee Neuvostoliiton peruja.

    Jotenkin tuntuu, että kommuunissa olis aina vapaamatkustajia, jotka ei halua tehdä yhteisen hyvän eteen mitään ja kuitenkin hyötyvät toisten ahkeroinnista. En halua kommuuniin, koska jo lapsuuden kodissa ja joissakin omissa parisuhteissa olen tämän nähnyt, enkä jaksa enää. Heh. Sitten se vääntö säännöistä ym. Voisin joskus talkoisiin mennä ja johonkin lyhyeen projektiin, mutta en vakituisesti elämään.. Mut varmaan jotkut onnistuu... Jos on yhteiset tavoitteet asumisen ja elämisen suhteen..
    Kirjattu

    Vähävirtanen

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 32
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #7 : 24. Lokakuuta 2014 klo 13:16 »
  • Tykkää (0)

  • Itse koen tuon kommuunissa vapaamatkustamisen niin, että jos mulla ei synkkaa ollenkaan niiden muiden kans, niin ei synny yhteistyötä ja sit mä vaan vahingossa jään vapaamatkustajaks. Ei tää oo kiva tunne ja haluan sieltä pois. Jos ei oo kämppiksille mitään puhuttavaa, niin eipä sit yhteistyökään voi luistaa, jos ei ees osata kommunikoida sen vertaa, että mitä tehdään ja millä tavalla.

    Mun tekemisen tapa on niin erilainen. Ja tuolla liian erilaisten kanssa mulle tulee vaan tyhmä olo.. olo että oon hullu ja vammanen. Joten parempi se on poistua paikalta ja antaa niiden suorittaa jotka siellä nyt suorittaa omia projektejaan. Ensimmäinen ongelma on se, että mä haluan ensin että ympäristö on siisti ja viihtyisä ja feng shuit on kunnossa. Sit mun on helpompi keskittyä tekemiseen, kun pidetään ensin se ympäristö siistinä. Sit jää ajatuksille tilaa niin että työtkin vois edetä. Mutta sit jos muille on ihan sama, jos asuintilat näyttää varastolta, niin siinä jo taas yhteisymmärrys karisee. Täytyykin taas vähän katsella, mistä löytäis asunnon..
    Kirjattu

    mika

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1
    Vs: Kommuuniasuminen
    « Vastaus #8 : 10. Helmikuuta 2015 klo 20:46 »
  • Tykkää (0)

  • Moi varjo. Olen aina unelmoi sellaisesta asumisesta, maalla kaikesta kiireestä vaimon ja lasten kanssa sekäy koirien.jo pensaan halusin aina olla intiaani
    Kirjattu