Ihmiskunta on siirtynyt pysyvästi pyörille. Esimerkiksi Suomen henkilöliikenteestä 80 % tapahtuu nykyisin henkilöautoilla, eikä osuus ole tulevaisuudessa ainakaan vähenemässä.
Yhtään vähättelemättä arvoisan toverini keskiluokkaistamispropagandan ansiokkuutta totean kylmästi, ettei tämä todista muuta kuin muutoksen tarpeen yhteiskunnassa. Henkilöautoliikenteen osuus vähenee sitä mukaa kuin toteutetaan henkilöautokriittistä liikennepolitiikkaa. Nykyisin sitä ei toteuteta. Se, ettei jotakin tietynlaista politiikkaa toteuteta, ei tarkoita ettei sellaista vaihtoehtoa ole. Erityisesti raideliikenteellä olisi Suomessa monin-moninkertaiset mahdollisuudet nykyiseen verrattuna. Suomen valtio omistaa VR:n sataprosenttisesti, ja on pelkän kokoomuslaisen liikennepolitiikan tulosta, että VR on määrätty tekemään voittoa, nostamaan yhä uudelleen lippujensa hintoja ja toimimaan haavoittuvasti. Halvempien lippujen ja sujuvamman liikenteen lisäksi matkustajaliikenteen käyttämättömiä rautateitä voisi ottaa käyttöön, uusia raiteita (rinnakkaisraiteita, oikoratoja, kokonaan uusia yhteyksiä) voisi rakentaa jne. Mihin rautatie ei vie, sinne voisi turvata bussiliikenteen ilman, että tuijotettaisiin pelkkiä kannattavuuslukuja niin kuin nykyinen politiikka on. Mahdollisuuksia kyllä riittää.
Mitä Tampereen raitsikkasuunnitelmiin tulee, itse en erityisemmin kannata sitä ja minusta koko jutusta on tullut keino viherpestä omat mielipiteet. Tampereen vihreät tekevät sitä kannatettuaan yksityisautoystävällisiä suunnitelmia kuten Rantaväylän tunnelia ja Hämpin parkkia. Raitsikan koetaan "urbanisoivan" Tamperetta, mikä jo kyllä kertoo ettei vihreys ole välttämättä raitsikkahankkeen perimmäinen motiivi. Minusta kaupunkiliikenteen ensisijainen helpotus Tampereella olisi se,
ettei aina tarvitsisi liikkua paikasta toiseen niin hemmetisti. Palveluiden olisi löydyttävä sieltä missä ihmiset asuvat, eikä vain ydinkeskustasta ja automarket-kauppakeskuksista. Palvelevia ja päivystäviä terveysasemia ja apteekkeja, sosiaaliasemia, kirjastoja ym. olisi lisättävä tasaisesti kaupungin kartalle. Työpaikkojakin voitaisiin pyrkiä sijoittamaan entistä enemmän eri kaupunginosiin. Toki tämä vaatisi entistä sosialistisempaa otetta kunnallispolitiikkaan, mutta mikäs siinä, sosialismihan on muutenkin kaiken ratkaisu.
