Tänään - 101

Ehkä hippien ja vastaavien on vaikea arkielämässä kohdata sisäisesti kaltaisiaan, vaikka varmasti jokainen ihminen nimestä ja lokerosta riippumatta haluaa pohjimmiltaan sitä samaa rauhaa ja rakkautta. Nykyinen elämäntyyli ja vallitsevat arvostukset vaikuttavat valitettavasti sillä lailla, että herkemmät yksilöt joilla on "naiivit" arvot jäävät helposti muiden jalkoihin ja ympyrän ulkopuolelle.

Komppaan.

Minä ja rakkaani muuten tapasimme netissä, ja oikeastaan puolet muistakin ystävistä ja kavereista on kohdattu netissä.

ollut rento päivä... makoillu, kuunnellu musiikkia ja vaan nauttinut olostaan 
Nyt vähän ulkoileen kun on niin kaunis ilma ettei kuitenkaan koko päivää raaski sisällä tuhlata....

^^^ Hyvä JB!

Täällä on tänään osoitettu mieltä. Kyseessä oli fasismin ja rasismin vastainen mielenosoitus. Kulkue oli pitkä ja niin oli kävelymatkakin. Erityisesti mieltä lämmitti huuto: "Ei rasismille, kyllä rakkaudelle!"
Kulkuetta säestänyt rummutus oli myös erinomaista. Lisää tällaista!

Miehän olen kyllä oikeinkin mukaan vedetty tämän foorumin keskustelujen toimesta, mutta omaan tylsään tapaani koen itselleni luontevaksi tarkkailla lähinnä sivusta, itse mukaan tulemisen sijasta. Voisinkin koittaa ottaa niskastani kiinni, ja yrittää vähän löpistä pelkän lurkkailun lisäksi.

Osun kyllä kerrassaan hyvin tuohon Aurakaksen (noinko se nimi taipuu, vai onko se aurakkaan?) diagnoosiin yksinäisyydestä. Siinäpä suurin syy, miksi tänne ylipäätään rekisteröidyin. Jokseenkin paradoksaalista, etten kuitenkaan suutani täällä auo 

Jottei ihan OT:ksi taas mene, niin tänään ajattelin kuunnella suuret määrät musiikkia, ja jos oikein hurjaksi rupean, voisinkin yrittää kuunnella Yesin Tales from Topographic Oceans -levyn, josko se vihdoin kolossaaliuudessaan minulle aukenisi.

Lippu korkealle kaikki yksinäiset  - elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa 

Olen täysin samaa mieltä!

Tiedän että tämä kuulostaa monista kliseiseltä tai ärsyttävältä, mutta meillä on jokaisella valta tehdä elämistämme joko hyviä tai ikäviä. Voit joko viettää elämäsi murehtien tai sitten nauraen. Valinta on jokaisen oma.

Kaikista typerintä on ottaa uhrin asenne ja valittaa kuinka vaikka yhteiskunta tai geenit tekevät elämästäsi huonon ja kurjan.

T. Ihminen kuten te kaikki muutkin

Tämä keskustelukin foorumin tasosta ansaitsis varmaan oman ketjusta.

Neuvonpito-osiossa on ketjuja kyseiseen aiheeseen.

Kannattaa tosiaankin avata uusi ketju, jos johonkin jo olemassa olevaan ketjuun tulee useampi viesti aiheen vierestä.

Huh, takana hämmentävä kävelyodysseia Länsi-Tampereella.

Huisia päästä lainaamaan itseään. Mutta tämmöistä taas tänään.

Ystävättäreni oli selittänyt käyneensä joskus aikanaan säännöllisesti Tesoman uimahallissa, mitä hieman ihmettelin, koska en ollut koskaan nähnyt Tesomalla uimahallia. No, nyt kävelin muuatta hassua reittiä ja ajattelin, että olisipas hupaisaa, jos tulisin tätä pitkin suoraan Tesoman uimahallille. Ja niinhän tulin. Olen monet kerrat ihmetellyt, miten saatankin löytää aina sinne mihin olen etsimässä, vaikkei ole mukana karttaa enkä harrasta karttojen katselua ylipäätään, enkä omista älypuhelinta. Onneksi välillä voi suuntavaisto pettää ja kunnolla, joten kerronpas mitä sattui seuraavaksi:

Saavuin sellaisen kaupan luo, jota en tiennyt olevan olemassa. Kävin kaupassa ja tein yhden ostoksenkin. Ensisijaisena kokemuksena jäi kuitenkin mieleen, että kaupan edustalla oli (narussa kiinni) hyppivä ja haukkuva koira, joka mokoma näykkäisi minua, kun ojensin sille käden (onneksi oli hansikas kädessä). Lähdin kaupan luota pyörätietä pitkin eteenpäin, tarkoituksenani oli suunnata länteen tai ehkä lounaaseen. Pyöräteiden lisäksi kuljin pitkin pienten autoteiden reunaa, metsäpolkuja ja noin 100 metriä jopa hiihtoladun reunauraa. Tätä jatkui yli tunnin ajan. Kuvittelin eteneväni melko suoraviivaisesti samaan suuntaan. Lopulta huomasin lähestyväni kerrostaloja, joiden tajusin näyttävän samoilta kuin edellä mainitun kaupan lähellä olleet talot. Hyväksyin mielessäni mahdollisuuden, että olen kiertänyt vasemmalle kaartuvan ympyrän ja olen palaamassa kaupan editse kulkeneen tien luo ehkä jokunen sata metriä etelämpänä, lähempänä bussireittejä joilta olin ajatellut hypätä kävelyretken päätteeksi bussiin päästäkseni kotiin. Kun kävelin lähemmäksi taloja, käsitin todella kiertäneeni ympyrän, mutta täysin päinvastaiseen suuntaan kuin olin kuvitellut (oikealle). Edessäni näkyi ihan sama kauppa, jossa olin käynyt reilua tuntia aiemmin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kaupan edustalla oli edelleen myös sama koira!! Oli lievästi sanoen friikki kokemus, ihan kuin en olisi kävellyt siinä välissä kilometritolkulla vaan ainoastaan esim. kiertänyt viereisen kentän...