Nyt olen vakuuttunut vihdoin siitä että punk on kuollut. Kävin eilen illalla Helsingin Kalliossa yhdellä keikalla katsomassa uusia punkkibändejä. Musa oli ihan jees, mutta yhteys yleisön ja bändin välillä oli kuollut. Bändi soitti vimmatusti, mutta kukaan ei yleisössä juuri liikkunut. Osa jopa istui vaan pöytien ääressä kiltisti. Missä oli punkin henki, hulluus ja raivo? Kuollut, kadonnut.
Nyt pitäisi keksiä jotain uutta. Rock kuoli, punk kuoli, postrock on myös menneen talven lumia... Mitä seuraavaksi? Jään mielenkiinnolla odottamaan. Myyn nahkatakkini ja niitit...
Tuleeko enää koskaan vallankumouksia? Ovatko ne kaikki vain myyty viihdeteollisuudelle ja medialle? Tuntuu siltä että tämän elämän osalta taitavat jäädä vallankumoukset väliin, kun maailma kulkee kohti kuolemaa ja harmautta... Ainoa mitä ihmiset tekevät, on menneiden vuosikymmenien sankarien ja epäonnistuneiden vallankumousten muistelu. Nekin muistelevat jotka eivät kokeneet niitä, minäkin haaveilin olleeni osa niitä... Ehkä olin edellisessä elämässä, ehkä en. Mutta mitä väliä sillä on?
Miksi emme siirry jo eteenpäin menneisyyden nostalgisoinnista?