Tänään - 128

Opeteltu kitaralla skaaloja ja moodeja, ynnä muuta. Puuduttavaa, mutta mukavaa ja palkitsevaa. Hauskaa tässä on se, että olen kitaraa soittanut aktiivisesti jo 8 vuotta.. 

Mulla on soittokokemusta noin 5 vuotta, mutta en ole ikinä oikein tajunnut skaaloja taikka moodeja... Soitan vaan siitä kohtaa mikä tuntuu hyvältä. Kitarassa ei ole vääriä ääniä jos se on vireessä

No olenkin enemmän Keith Richards kuin Yngwie Malmsteen

En enää jaksa miettiä mitään vallankumouksia tai kriisejä maailmalla. Kun kaikki tärkein on vaan tässä ja nyt. En voi tietää miten Brasiliassa, Amerikassa tai edes Euroopassa käy. Kukaan ei näe tulevaisuuteen. Keskityn vaan mieluiten hetkeen joka on nyt, zeniläisen rauhallisesti. Jos vaikeudet tulee ovelle, niin sitten ne hoidetaan. Mutta en jaksa enää pohtia koko maailman tuskaa. Tein sitä liian kauan jo.

Alan Watts - Let go of controlling everything

Soitettiin bändin kanssa ihan huikean mukava keikka Raumalla eilen (ja kerron siitä silti 'Tänään'-ketjussa, eh-heh...). Oli poikkeuksellisesti aika paljon yleisöä ja soittaminen oli ihan perhanan mukavaa (no, se ei ollut poikkeuksellista). Saatiin myös kerrankin vetää oikeen hyvillä (laina)kamoilla. Jes, vielä tänäänkin hyvä fiilis päällä eikä yölläkään meinannut tulla uni. Harmi vaan, että tämä kesä on tän bändin viimeinen. 

e: Kas Johnnyboy92 oli kavalasti mennyt vaihtamaan avataria. En meinannut tunnistaa koko heppua, huh!

You don't know the Dude?!

Lähinnä meinasin hepulla sinua, kun olin niin tottunut siihen vanhaan avatariisi ja riitti vain, että näki pilkahduksen mustavalkoista, niin tiesi sinun olevan kyseessä. Toki kirjoitustyylistä (ja usein sisällöstä (tämä ei ole loukkaus tai vittuilua, vaan tapaat puhua tietyllä sävyllä tietyistä asioista hyvin usein)) sinut viimeistään tunnistaa!

Ja heppu -sana siksi, että meinasin ensin sanoa hippi, mutta muistaakseni jossain ketjussa kyseenalaistit voimakkaasti hippeyttäsi. 

Koska se tuntui oikealta. Ja koska mulla on loputon tiedonjano!

Hei Johnnyboy. Olen Ibrahim. Anteeksi että puutun näin sivusta keskusteluun, vaikka oma panokseni siihen taitaakin jäädä suutariksi.
Hyvin harvalla tuntuu olevan tällaista tiedonjanoa, useimmiten asenteet ovat komfortistisia. Tukahtuneita ja tukahduttavia, sellaisia, joiden puitteissa sopeutuminen vallitseviin uskomuksiin vaatii juuri sellaista vapaa-ehtoista tietämättömyyttä jonka tähden arvojemme ja kulttuurimme kyseenalaistaminen ei voi olla sallittua. Kysymys, joka väistämättä jäytää miletäni, mutta joka uudelleen ja uudelleen uhkaa paljastaa oman alistuneisuuteni ja epärehellisyyteni itselle, on ahdistava. Aivan kuin sopeutuakseni vallitseviin oloihin minun olisi keskityttävä koko-ajan pienempään spektriin, osattava itse etsiä se media, joka ainoastaan ylläpitää uskomuksiani. Liityttävä johonkin lahkoon jonka organisoimattomissa menoissa toistetaan mantranomaisesti säestettynä madonnan kertosäkeitä. Työskentele, kuluta, pariinnu ja kuole unelmoiden terveydestä, kauneudesta ja rikkaudesta.
Jos ajattelemme yhteiskuntaa ikään kuin luomanamme hirviönä, järjestelmänä jonka aluksi loimme palvelemaan ihmisiä, mutta joka kasvoi meitä isommaksi ja teki meistä palvelijoitaan, meidän on helppo nähdä että kuka tahansa ihminen kapinallisena. Alistumiseensa saakka. On sanottu minulle että kaikki ihmiset ovat alistettu kuolemanpelolla. Moni ei pelkää kuolemaa, mutta pelkää läheistensä surua. Pelkää läheistensä kuolemaa. Ilman toisiamme olisimme valmiit uhrautumaan toistemme puolesta.
Joissain orjuutta käsittelevissä kirjoituksissa oli kerrottuna että orjien keskuudessa vihattiin paenneita orjia. Heille toivottiin pahaa niiden toimesta jotka tarvitsivat oikeutuksen sille pelolleen jonka tähden he itse eivät uskaltaneet paeta.

Kun et enää jaksa pohtia maailmaa, mitä teet? Tuleeko sinustakin konfomisti? Poliittisessa toiminnassa on kysymys syntymästä yhtä lailla kuin paljastumisesta. Ei syntymisestä maailmaan, vaan maailmasta syntymisestä. Born in to this, born out of this. Stop at nothing.

Mulle ei myyty Alkossa viinaa.

Kävelin sissään ja kattoin hyllyltä Marskin Ryypyn ja menniin kassalle. Laittoin sen siihe liukuhihnalle ja moikkasin ilosesti hymyillen myyjää, se oli sellanen keski-ikänen vihasen näkönen vaaliatukkanen nainen. Otin taskusta lompakon ja avasin passinki valmiiks jos se sattuu kyssyy henkkareita.

Heti kun olin tervehtiny sitä sen elekielestä tuli sellasta niinku ala-asteen opettajalla joka ärsyyntyneenä joutuu nuhtelemaan jotain poikaa joka on kymmenettä kertaa joutunu jälki-istuntoon tunnilla häiriköimisestä. "Sulla ei oo kenkiä jalassa."

Virnistin ja avasin suuta puhuakseni mutta en ehtiny sanua mittää ennen ku se myyjä jatko tivaavalla äänensävyllä että "Onko sulla kenkiä mukana? Missä sun kengät on?"

Vastasin huolettomasti että "Jättiin tuonne kämpille, ei meikä-" siinä vaiheessa se vetäs sen viinapullon siittä hihnalta pois ja läimäytti sen takanaan olevalle pöydälle ja tokas että "Me ei voida palvella sua jos et osaa käyttää vaatteita. Hyvää päivänjatkoa."

Ei hitto... Alko ei muu kengättömille!

Jos mun himan lähellä olisi Alko, niin kokeilisin samaa heti

Lopetin alkoholilakon. On se vaan niin että elämä on mulle parempaa alkoholin kanssa. Ehkä vedän joskus överit, mutten niin usein että se haittaisi pahasti. Mutta kaikki sujuu vaan paremmin kun avaa korkin ja antaa mennä! Ei musta miksikään pyhimykseksi ole, nyt oon viimeistäänkin tajunnut sen.