Kiitoksia tuesta ja takaisinhalauksia kaikille. On tää kyl kummallinen olotila, joka on aika rasittava niin itselle kuin läheisille. Esim. ääneen vollottamista harva se päivä, johon yleinen reaktio näyttää jo olevan oven kiinni laittaminen, joten onhan tää aika tragikoomista elämää nytten. Ja tää väsymys! Ihan kuin unessa kävelis ja sit yritän skarppaa kaiken ryhdin ja muun kanssa, mut sekin vaatii aivoilta jotain ja huuh. Kadotin pankkikortin ihan huomaamattani, sit siivottiin tääl koko kämppä eikä korttia löytynyt, loistoa oli että postilaatikkoon oli jo ilmestynyt uusi kortti sinä päivänä joka siis löyty sieltä illalla. Vaan en tajunnut aktivoida sitä ja tein tänään parin tunnin reissun ihan vaan automaatille, joka kehoitti ottamaan yhteyttä kortin luovuttajaan.
Tukea oon kyl saanut, aika moni symppaa tätä tilannetta, ja kaikist parasta ovat olleet uudet tuttavuudet, joilla on kokemusta läheisen vaikeuksista, se on ollut kyllä hengissäpitävää. Vanhojen tuttujen kanssa on ollut hankalampaa, ja jotkut ihmiset lähinnä peilaavat niit samoi mielen ailahteluja mitä itsel on, ja se lähinnä vain väsyttää sillä ristiriita on tällöin käsillä ja uuvuttava. Mutta toisaalta myös auttaa hahmottamaan omia fiiliksiä.
Juuja onnittelut viel kaikille opiskelupaikkoja nappailleille, toivottavasti ovat hyviä paikkoja, joista löytyy tilaa luovuudelle
