Mun käytös menee yhä oudommaksi. En enää oikein pysy itseni mukana... shiit, oon sekoamassa jotenkin. Mitä teen ja minne menen? 
Anteeksi, en ole seurannut JB edesottamuksiasi (tai ylipäätään vähän kenenkään muunkaan), joten pahoittelut jos ja kun en tunne tilannettasi tarkkaan, mutta silti jotain haluan kirjoittaa.
Musta paras vaihtoehto on soittaa niille ihmisille, jotka työkseen auttavat noissa jutuissa.
Onko kyse siitä, ettet halua myöntää tarvitsevani apua, ja siksi et hae sitä? Itelläni aikoinaan oli mentaliteetti "kyllä tästä selvitään yksinkin jne.", mutta sitten tajusin jossain vaiheessa, että jollen hoida tätä kunnolla, voi olla että tila menee vain pahemmaksi ja taistelen sen kanssa koko loppuelämän. Mietin että kyllä varmasti tästä itekin selviän, mutta onko se hienoa tapella mahdollisesti asian kanssa koko elämä siksi, että sai todistettua selviävänsä ilman muiden apua?
Ajattelin että hoidetaan asia nyt nopeasti kuntoon, ettei tästä tule mitään koko elämän pituista riesaa. Kuitenkin tiesin että masennus vaikuttaa aivojenkin tasolla negatiivisesti, ja varsinkin pitkällä aikavälillä saa aikaan suurempia muutoksia.
Erakkorapu poisti kaikki viestinsä?
Laitteles erakkorapu mulle jotain yksäriä jos nuo viestit katosi ilman sun omaa tahtoa.
