Muutama hiutale tuli jo lunta ja lämpötila aika lähellä nollaa. Toivon, että ehdin viikonloppuna vielä istuttaa talvivalkosipulin itusilmut maahan vanhempien luona. Täytyy vielä tutkia ohjeita.. Varsinainen valkosipuli sato tulee syksyllä 2016, jos kaikki onnistuu.

Ihminen on tietysti usein liian kiinni omissa ongelmissaan, ei osaa suhteuttaa niitä muuhun maailmaan. Tietysti, kun ne on lähimpänä itseä ja sielua. Asiat on lopulta kuitenkin niin hyvin.. Olen tuntenut kiitollisuutta elämästä. Joku tekee tälläkin hetkellä kuolemaa jossakin, joku on menettänyt läheisen, joku on halvaantunut onnettomuudessa jne... Mä pystyn liikkumaan ja elämään... Kävelen ja värikkäät lehdet kahisee jaloissa... Mulla oottaa soijakermalla höystetty kukkakaalikeitto... Mielenkiintoinen kirja on kesken...
Vaikeuksia kokee jokainen. Mulla vaan melankolinen perusluonne saa ne näyttäytymään vuoren kokosina. Eikä missään tule olemaan semmosta paikkaa, ihmistä tai elämää, joka tarjoaisi absoluuttisen onnellisuuden, että ihan koko ajan ois huippua... Ainakaan mun tapauksessa, koska mielenlaatuni on mikä on.