Kuulostaa jb hyvältä, tsemppiä koetuksiin.
Rauhis, kun alkaa hävettää sekoilut, kannattaa muistaa, ettei kukaan ollut näkemässä. Paitsi jos joku oli näkemässä. Sit kantsii olla vaan et YOLO 
--
Oon vihdoin alkanut nähdä selkounia. Luulin, että se on kauheen työn ja tuskan takana, mut eilen mietin, et mitä jos vaan päätän nähdä niitä. Toimi, paitsi että jossain kohtaa unohdin olevani unessa, ja siitä tuli normaali, alitajunnan ohjailema uni. Mut ihan jees, luulen, että mielenterveyden kannalta on hyvä saada sellaistakin unta, missä ei tarvii tehdä suunnitelmia ja valintoja niin kuin valveilla. Sitä ennen oli kuitenkin siistiä luoda kaikenlaisia tiloja ja maisemia ja liikkua niissä vaikka lentäen tai kamelilla ratsastaen, käyttää luovuuttaan ilman, että taidon tai resurssien puute estäisi vision toteutumisen. Huomaa kyllä hereilläkin, että kun sulkee silmät ja kuvittelee asioita, ne näkee aika selkeinä, kun siihen vaan panostaa. Lapsena tosi moni juttu oli mielikuvituksen varassa, ihme, miten sen on antanut mennä taka-alalle iän myötä. Tai ehkä se vaan muutti muotoaan: fantastisten mahdollisuuksien sijaan sitä alkoi kuvitella absurdeja uhkia. Leikki ja luominen on vaihtunut sellaiseen selviytymismentaliteettiin. Aika tyhmää, mut ehkä siitä voi oppia ulos, kun sen kerran tajuaa ja tietää, ettei se nyt hirveen fiksua ole, maalailla piruja seinille, kun vois maalailla lintuja ja kukkasia.
Joo yritän mahdollisimman paljon olla välittämättä sekoilusta. Jos häpee kaikkee, niin ei tuu tehtyykkään ikin mitää erikoista.
Oon vaa kerran nähny selkounta, ja silloin tapatin itseni, koska halusin herätä. Pyysin karhua tappamaan mut. "Okei, täältä minä tulen!", se karhu sano ja hyökkäs mun kimppuun.
Välillä tuntuu että olen unessa välillä vähän enemmän tietoinen ja välillä vähän vähemmän. Pystyn välillä vähän ohjaamaan unta johonkin suuntaan. Hauskinta musta silti on, kun unet yllättää mut kaikilla erikoisilla seikkailuilla. Joskus tappelen zombeja vastaan, joskus mun kimppuun hyökkää joku kiusaajaporukka ja tappelen sitten niiden kanssa... Pääasiassa vaan tappelen, en tiedä miksi. Kai se on joku tapa purkaa agressiota. Sitten on niitä unia, jossa vaan vaeltelen ja hoidan kummallisia tehtäviä. Mun piti joskus etsiä suon pohjasta jotain ja kauhoin käsilläni. Sormet uppos jonkun esineen reikiin, ja kun nostin käteni, niin mun kädessä oli ihmisen pääkallo ja mun sormet silmärei'issä. Sitten laitoin vaan sen kallon takas ja lähin menee. :'D
