Tänään - 222

Mää ole vähän raatona,, mut ihan kiva fiilis sinänsä. Oli just katastrofaalinen loma! Saatiin mahatauti muksun kans ja sit mä unohdin mun rinkan junaan, kun päästiin takas kotiin. Oli ihanat konnarit ja sit ne junaili sen meille vielä, kun venailtiin runsas tunti asemalla. Sit mä yritin auttaa jotain bussien kans kun on bussilakko, ja missattiin samalla oma! Lopulta oltiin ehkä yli 2 tuntia myöhemmin himas, mitä jos olis mennyt smoothisti. Oon nyt toista päivää ilman kofeiinia, ja ajattelin nyt yrittää kans jotain iisimpää ja enemmän jalat maassa & vähemmän kierroksia elämää hetken. Eli käytännössä vois yrittää nyt tsempata elintapojen suhteen. Nautin oikeastaan tästä vähän jumittavasta ja väsyneestä olotilasta, koska keskittyminen on nyt paremmassa hallussa.

Mitäs itsellesi kuuluu, karhu?

Harmonia ollut itselläkin mielessä paljon, se miten ihminen sitä ilmentää omassa elämässään ja maailmassa. Elämä on musiikkia ja me olemme jokainen tiettyjä säveliä elämän laulussa. Kipeänä tullut oltua tässä paljon, elintapoja pitäisi itsekin muuttaa terveellisempään suuntaain päin ja talvi ei ole vielä ihan taputeltu, mutta lisääntyvä valon määrä alkaa jo pikkuhiljaa vaikuttamaan mieleen piristävästi. En malta odotella suurempia valomääriä ja lämpöä! En tiedä olenko itse jotain muutosprosessia käymässä sisäisesti vai onko myös maailmakin, mutta jotain on muuttumassa ja paljon.

Mä oon ihan rakastunut aaseihin... 😍❤ https://www.agia-marina-donkey-rescue.com/how-you-can-help Kreetalla on Agia Marina -niminen aasien rescuepaikka mistä voiadoptoida aasin! (Mutta sitä ei saa tuoda kotiin.) En kestä miten söpöjä noi on noiden helmillä koristeltujen riimujensa kanssa...

Joskus kun oltiin Kreetalla ajelemassa niin nähtiin kyltti missä luki aasien vanhainkoti... Olisi ollut ihana käydä paikan päällä, mutta bensa ei riittänyt. Haaveilen, että joskus vielä pääsen käymään moisessa paikassa rapsuttelemassa aaseja.

En oikein tiedä mikä niissä kiehtoo, muistan joskus pienenä jossain kaukana etelänmatkalla nähneeni ensimmäistä kertaa aasin kadulla. Se oli siinä juhtana, aika huonokuntoisena, kuorman alla surullisen oloisena seisoi ja kun pysähdyin hetkeksi siihen ja silitin/kosketin päähän niin huomasin että siinä oli jotain pieniä naarmujakin... 😔❤ Olin aika pieni tyttö tuolloin, enkä paljoa ymmärtänyt vielä aikuisten tasolla eläinten hyvinvoinnista, mutta siitä välittyi heti semmoinen, että sydän koki jotenki todella valtavaa myötätuntoa sitä eläintä kohtaan, ettei sillä ole kaikki ok ja pisti pysähtymään, ja olisin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa. Oli vilkas päivä ja kaduilla paljon väkeä ja turistiporukallakin kiire... Ja siellä se pieni aasi seisoi työssään ja vaikutti ettei kukaan oikein välittänyt siitä oikeasti. Voi pieni. Sori täst tulikin nyyhkytarina... Mutta joku paikka aaseilla kyllä on mun sydämessä. ❤ Ehkä siks just kun ne on niin reppanoita.

Mökillä. Tulin eilen, täällä on vielä aika paljon lunta, mutta aurinko paistoi ja minua tervehti heti kaksi keväistä lempilintuani eli peippo ja mustarastas. Nyt on täysin pilvetön aamu, huikeaa. Ei hirveän lämmintä, mutta ei sitä vielä tähän aikaan vuodesta tarvitakaan. Saunapolulla riittää lapioimista, ennen kuin pääsee lämmittämään puusaunaa.