Tänään - 36

Kaikenlaista touhua olisi tälle päivälle tiedossa. Polttopuiden tekoa talveksi, mopoon parin laukun kiinnityssysteemin väsääminen, mopon kaasuttimen rämppäämistä (jos tuon rotiskon saisi vihdoin ja viimein kulkemaan hienosti), avovaimon avustamista puutarhanhoitojutuissa ja graduakin pitäisi kirjoitella. Ollut tuossa kirjoitushommassa vähän ongelmia, mutta eilen hylkäsin n. 20 sivuisen tekeleen joka ei ollut mielestäni oikeilla raiteilla ja aloitin puhtaalta päydältä. Toivottavasti tänään saa samanlaisen innostuksen siihen kuin eilen.

Saa nähdä miten paljon noita saa aikaiseksi tänään, aika lailla on väsynyt olo ja mieli vielä osittain kesälomassa.

Mukavasti on lähtenyt päivä. Naan-leipää ja kahvia aamupalaksi, puoliso lähti käymään lääkärissä ja siivoilin sitten vähäsen. Kylmä vähän tahtoi olla, hain puita ja pistin pariin uuniin ja hellaan tulet. Nyt on kahvia, savun tuoksua, tulen rätinää ja kevyttä rokokoomusiikkia. Seuraavaksi lienee Maurice Merleau-Pontyn Phenomenology of perception kouraan ja opiskelemaan. Elo on lokoisaa.

Olen tänään(kin) melko masentunut ja väsynyt.
Kävin eilen pitkän keskustelun ex kumppanin kanssa - missä meni vikaan ja mikä on tilanne nyt ja onko tulevaisuudessa näkyvissä mitään yhteistä.

Lopputulos: me olitiin niin erilaisia että mies ei kestänyt mun vauhdissa, tällä hetkellä ei mitään uutta ja tulevaisuus EHKÄ jos vaikka miehen mieli muuttuu niin SAATTAISI olla jonkinlainen suhde (ystävyys vai mikä???) Koirankoulutuskaveruuskin ois ihan kiva vaihtoehto, mutta kestänkö sitäkään jos en muuten voi yhteydessä olla..?
Joten nyt ois sitten tehtävä jonkilainen päätös: pidänkö yhä oven raollaan miehen suuntaan vai suljenko sen?
Kumpikin vaihtoehdoista ei ole hyvältä tuntuva, mutta vain toinen on järkevä - tiedän sen itsekin.

Suljetun oven voi avata uudelleen jos molemmat niin tahtovat, mutta silti päätös on vaikea... 

Olen tänään(kin) melko masentunut ja väsynyt.
Kävin eilen pitkän keskustelun ex kumppanin kanssa - missä meni vikaan ja mikä on tilanne nyt ja onko tulevaisuudessa näkyvissä mitään yhteistä.

Lopputulos: me olitiin niin erilaisia että mies ei kestänyt mun vauhdissa, tällä hetkellä ei mitään uutta ja tulevaisuus EHKÄ jos vaikka miehen mieli muuttuu niin SAATTAISI olla jonkinlainen suhde (ystävyys vai mikä???) Koirankoulutuskaveruuskin ois ihan kiva vaihtoehto, mutta kestänkö sitäkään jos en muuten voi yhteydessä olla..?
Joten nyt ois sitten tehtävä jonkilainen päätös: pidänkö yhä oven raollaan miehen suuntaan vai suljenko sen?
Kumpikin vaihtoehdoista ei ole hyvältä tuntuva, mutta vain toinen on järkevä - tiedän sen itsekin.

Suljetun oven voi avata uudelleen jos molemmat niin tahtovat, mutta silti päätös on vaikea... 

Itse taidan tehdä aina niin, että jätän mielessäni oven avoimeksi. Nykyhetki sitten määrittää sen, kuljenko ovesta vai enkö kulje, tilanteesta ja toisesta riippuen. Mutta en näe koskaan tätä tai muita asioita välttämättöminä asioina ratkaista, ratkaista sillä tavoin että voisin selkeästi sanoa mikä suhteeni olisi kuvailemassasi tilanteessa toiseen ihmiseen. Jos siis tuntuu siltä etten tiedä, voin hyvin olla tietämättä. Jos tietämättömyyteni etäännyttää meitä toisistaan, se etäännytttää, mutta ei olisi järkeä toisaalta tavata toista jos tilanne tuntuu kiusalliselta. Itse asiassa tietämättömyys saattaa lähentää, jättäen oven raolleen. Mutta jos vasten tahtoaan, kiusallisena jatkaa henkilön tapaamista, koko ystävyys saattaa loppua siihen kun huomaa että hänen seurassaan olo tuntuu kiusalliselta (ja miksei toinen henkilö myös huomaa miten kiusallista sinulle on tavata häntä).

Niin - olen siis reilun vuoden verran ollut sinkkuna ja nyt sitten sain aikaiseksi sen "lopullisen" keskustelun. Suhde päättyi miehen päätöksestä.

Kai se vaan on parempi ettei toista näe eikä kuule millään tasolla - josko sitten joskus voisi joku uusikin henkilö tulla elämääni oikeasti (vaikka olenkin päättänyt olla ikisinkku tästä eteenpäin)

Mutta tänään sain mattojen pesun suoritettua loppuun - saa kohta siivota kämpän ja laittaa joka huoneeseen puhtaat matot   

Aura: Voimia, se mennee niinku pittääki. 

Tännään kaupunnilla käväsemmään. Suhe täälläki vähän koetuksella, nyt suhteen kauniimpi osapuoli muuttaa ommaan kämppäänsä ku todettiin että parempi jatkaa erillään, kasvetaan niin enemmän ja vähän kitkaa ollu tässä ku toista vuotta mennään 24/7 yhessä melkeenpä. Eli erottiin jo mutta eksä tuli takas asumaan tähän siks aikaa että saa kämpän ja nyt sitte taijetaan erota taas ku tavallaan palattiin siihen arkeen mitä oli ennen eroa. Ei oo aina heleppoa tämä elämä, vaan sydämen kuiskuttelusta saanu selevää ja tietää että kaikki mennee just niinku pittääki vaikka kui vaikiaa tuliski olemaan

Positiivisia juttuja, eilen kävin 14km rullaluistelulenkillä. Hain kärkkäiseltä dracula-karkkeja ja (eks?)avovaimolle suklaata ja pienen nallen. Hyvä reissu vaikka jalat meniki vähä spagetiksi 

Sataa, sataa ja taas sataa...siis sadepäivä  Lisäksi aika hämärää...jokohan kohta on syksy?