Itse uskon siihen, että asiat on ensin olemassa ajatuksina tai haaveina ja sitten konkretisoituu. Ensin on asian idea jossain "henkimaailmassa" ja sitten se "lihallistuu", toteutuu. Vaikkei tietenkään kaikki, mitä 7mrd ihmisen aivoissa syntyy, toteudu.
Haaveet voi myös olla pakotie ja lohtu vaikkapa vaikeassa elämäntilanteessa. Ne antavat voimaa selvitä hankaluuksien läpi, sikäli puolustan kaikkia "haaveilijoita". Tietenkin on hyvä elää myös tätä päivää, eikä vain sitku ja mutku elämää haaveisiin upoten. Usein on niin, että ensin haaveilee aikansa ja puntaroi asioiden eri puolia ja sitten rohkaistuu vaikkapa repäisemään itsensä irti entisestä. Mun päässä ainakin on jatkuvasti pieniä ja suuria haaveita/suunnitelmia, ideariihi. Osan sitten hylkään ja osan eteen ponnistelen ja osa toteutuu hups vaan. Joskus mietin tarvitsevani jotain ja jonkin ajan päästä löydän sen roskalavalta tai roskiksesta. Joskus mietin jotain ihmistä, jota en oo pitkiin nähnyt ja sitten yllättäen näen hänet.. Joten voisiko olla, että ajatus (haave) toteuttaa itse itsensä?
Mulla on asiat aika pitkälle niin kuin haluan, siis käytännön asiat ja jokapäiväinen elämä. Haaveet ehkä liittyy itseni kehittämiseen. Että vahvistuisi sellainen ymmärrys hyväksyä asiat ilman valtavaa tunnekuohua; mielentyyneys, enkä hermostuisi turhasta. Haluaisin olla lempeä ja hyvä pystyen samalla pitämään omat rajani ja suojeltua itseäni liian raskailta asioilta. Että esim jos joku puhuu inhottavia asioita (vaikkapa kehuu väkivallalla ihmisiä tai eläimiä kohtaan, tai halveksuen puhuu pahaa jostakusta, pystyisin sanomaan, etten halua kuulla ja poistumaan paikalta.
Ja toinen haave/kehittämisen kohde on hankinnat ja materia. Lajittelisin kaiken omaisuuteni ja pohtisin jokaisen tavaran kohdalla, tarvitsenko sitä ja vielä tärkeämpänä uusien hankinnassa pohtisin tarpeellisuutta, vaikka saisin ilmaiseksikin roskiksesta.
