Foorumin hengestä - 8

Vahva sama. Sen sijaan, että itse vetäytyisin ja lähtisin tieheni, aion kirjoittaa tälle foorumille kaikenlaista ihan toisenhenkistä, joka toivottavasti peittää alleen tiuskinnan ja äyskinnän. Love & Peace!

Hyvä asenne! Negatiivisuus ei poistu negatiivisuudesta valittamalla. Se kasvi mitä kastelee on se mikä kasvaa - otetaan mallia Epilästä ja kastellaan enemmän niitä kauniita kukkia.

Mutta tällaisillekin keskusteluille on aikansa ja paikkansa. Sekä minä että aiunkor ollaan tästä jotain opittu ja varmasti Josvallekin jäänyt jotain käteen, toivottavasti kuullaan hänestä vielä. Musta on hyvä että kaikki ovat avanneet tuntemuksiaan asioista, sitä kautta itse kukin voi lähteä työstämään mitä nyt ikinä on työstettävänä, ja kun tiedetään mikä on ongelma, osataan lähteä ratkomaan sitä.

Mietin hetki sitten, että tuntuu vähän koomiselta ajatus siitä, että jollain keskustelufoorumilla pitäisi jotenkin erityisesti panostaa hyvään henkeen, koska eihän näitä aiheita tarvitse edes lukea ja "tämähän on vain nettiä", mutta kun tarkemmin ajattelee, niin kyllä se on oikeasti aika tärkeää. Muistan kun itse olin viime keväänä ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja omilleen muutettuani pari kuukautta täysin toimettomana, silloin erilaiset nettiyhteisöt, mukaan lukien tämä foorumi, olivat tärkeä osa omaa elämää ja paitsi väylä uusien tuttavuuksien tapaamiseen, myös yksi iso sosiaalisen kanssakäymisen muoto sellaisenaan. Silloin todellakin merkitsee, millainen tunnelma ja keskustelukulttuuri foorumeilla on, koska tavallaan ne yhteisöt ovat osa omaa arkipäivää. Luulen että monella kävijällä nykyäänkin on sama juttu, ja vaikka kävisikin päivätöissä ja olisi vilkas sosiaalinen elämä, niin nettiyhteisö voi edelleen olla tärkeä yhteisö siinä missä muutkin. Monihan täällä on esimerkiksi juuri sitä sanonut, ettei omassa lähipiirissä jaeta niitä hippimäisiä arvoja tai ajatusmaailmaa, minkä takia voi olla isokin juttu löytää joukko samanhenkistä keskusteluseuraa netistä, vaikkei ketään livenä tapaisikaan. Sen takia todella kurjaa, että tällaisella nahistelulla (mihin olen siis itsekin ottanut osaa!) ruvetaan nakertamaan kaikkien viihtyvyyttä.

Toivottavasti osataan jatkossa arvostaa taas sitä mikä meissä kaikissa on yhteistä ja kunnioittaa sitä mikä on erilaista, täällä on kuitenkin tosi mukavaa ja viisasta porukkaa, ja olisi kiva, että vastasuudessakin kaikki saisi nauttia siitä harvinaisen hyvästä ilmapiiriä, mikä erottaa hipit monista muista foorumeista.

ok, tää on nyt ihan OT, mutta jestas kun oon seuraillut tota dataa tossa, että moniko tykkää hipit.fi:stä facebook-tykkäykses, ja toi lukema hinaa edestakaisin 424 - 423 - 424 -423 kuka ihme siel nyt joka toinen päivä on, että "tykkään,, eiku en tykkääkään, vai tykkäiskö sittenkin, nonyt en tykkää,, tai ehkä nyt kuitenkin" (nojoo ei varmaan kukaan, mutta must toi on niin käsittämätöntä että tykkäysluku seilaa tollee).

Ok, ei muuta,, tykkään kyllä täst foorumista, aika hiljaistahan täällä toisinaan on. Sekään ei haittaa

Mitä tälle foorumille on tapahtumassa? Välillä näyttää, että melkein kaikki uudet kirjoittajat ovat tänne postaillessaan joko mömmöissä tai muuten vain luovasti sekaisin.

En ole kyllä mikään paras sanomaan. Ei kai kannata vaan välittää. Vaikka itse olen kai luovasti sekaisin niin ihan ei noin äkkiältään ole hipahtanut lujaa nää itse näkemänin kaikki uudet postaukset. Voisin sanoa ettei varmaan niin mömmöillä tai luovalla hulluudella ole niin suurta osuutta asiaan vaan se on ehkäpä sitä ihan ihkaaitoa suomalaista kultuuria. Sanoisin että tälläset lyhyet postaukset ja katoamiset on just sitä mitä sivistyskasvatus suoltaa suomen kansaksi - sellaset pitemmät löpertelyt ja roikkumiset(kun mulla) on sitä mistä tässä sivistyskasvatuksessa yritetään kai päästä eroon.

Samaan hengen vetoon voisin hahmottaa hippikultuuria. Taisi aikanaan pitkätukat olla omillaan olevia nuoria ketkä tarvitsi omaa tilaa esim siten että lähdettiin telttailemaan kun kotona oli turhaluulo hengailla kavereiden kanssa(vanhemmat näki valkoista ja punaista halusi tai ei). Jengi sitten vaan samaistu toisiinsa ja telttaili ja hengaili oikeesti toistensa kanssa. Ei haluttu sitä vanhempien sotaa mutta olitiin silti ihmisiä itsekkin valmiita antamaan liiankin jyrkkää mielipidettä tarvittaessa. Ei ollut tietoa työstä asunnosta eikä oikein koulutuksestakaan - elettiin hetkin ajatonta aikaa kun sodasta selvinneet vanhemmat suoritti jälleenrakentamista. Piriä ja herskaa pursus joka valkosen suomituvan lipastot ääriään myöten kuten vissiin niisä omissa tuvissaan englannissa saksassa usassa ja vaikka missä muuallakin, mutta suomessa totisesti herskaa oli hipeillä. Joku uskalsi lontooseen niin trippipulloja taisi tulla tuliaiseksi kuten meidänkin kotona taisi mutsin broidi innostua ja minäkin vahingossa söin samaa paperia tai paremminkin sen takan päällä lojuneen paperin kokonaa. Myöhemmin(tai tässä mun kirjotuksen kronologiassa jo aiemmin tässä vaiheessa) porukkaa alko esim delaa yliannostuksiin ja muuhin niin sitten joku osa "sosiaalista porukkaa" ryhty hippien elämäntyyliä vastaan (elämäntyyli oli sitä: elä ja anna toisten kuolla / samassa piirissä vedetiin herskaa ja budia, mömmö ja viinaa , tinneriä ja mopoa, etteriä ja happoa jne/etc eikä siihen ollut kenelläkään mitään sanomista jos aikoi olla mukana hippailemassa) missä kukin lähinnä vastasi vain omista tekemisistään. Kotona oli vanhemat ketkä mahdollisesti oli tappanut esim sisarensa/vanhempansa/lapsensa ja satoja ihmisiä piri ja herska porinoissa. Voi olla että olen väärässä - mutta meillä kyllä oli ainakin aika paljon vihollisia tappanut isoisä eikä isoäitikään varmasti tappamatta ollut selvinnyt eikä varmasti maito leipä ollut pelkkänä eväänä. Lipastot oli täynnä tuubeja ja paperipusseja. Kunnon ihmisiä ne isovanhemmat oli, mutta vähät välitti sosiaalisestakasvatuksesta vaan ainakin minulle teki vapaan. Eihän tästä tuu mitään - pahoittelen jos loukkaa jotakin ja se ei ole tarkoitus.

Enemmän toki jengi sais tehdä jotain - siis täällä foorumissa ja maailmassa.

Tosi hippiä ei saa takaisin mullan alta - ketä haittaa ei kai hippaa.

Tosi mukavaa viikonloppua ja hippiä alkutalvea!

^ Jos sanon ihan suoraan: foorumeilla tapaa olla jokunen kirjoittaja, joiden postauksia ei jaksa heidän tyylistään ja/tai asiasisällöistään johtuen edes lukea. Mikäli tällaiset kirjoittajat ovat foorumin aktiivisimpia, heidän aktiivisuutensa ei elävöitä vaan tyrehdyttää keskustelua. Sinänsä kirjoittajien moninaisuus on rikkautta, mutta jos kirjoittajan psykokemiallinen tajunnantila tai mielenterveysongelma määrittää liikaa muotoa/sisältöä, ei lukijaa ymmärrettävästi haluta tulla tempaistuksi noihin universumeihin. Itse toivoisin tänne lisää asiallista ja mukavahenkistä jutustelua, vähemmän kryptisyyttä ja minäminää – ja vähemmän oman, joskus jopa kaupallisen agendan levittämistä, joka myös on kohtalaisen yleinen ilmiö näillä foorumeilla. Vaikka se oma toimiala olisikin joltain kantilta "hippihenkinen". No joo, olkoon tämä nyt tästä.

Alistettujen traditio? Voisko olla niinkin että joidenkin luonne on istuu reunoilla? Kaikki ei haluu tanssia keskellä lavaa.. Mut on pari kertaa pakotettu tanssimaan. Mä en nauttinut siitä. Eka kerran olin lapsi ja esitin nukkuvaa mun isän sylissä, koska oli niin noloa ja ahdistavaa. Yksin omassa kodissa on ihan kiva tanssia kyllä.

Mä sitä vaan, että niinkuin kaikki yleensä, niin mitä jos myös sä puhut lähinnä omasta puolesta, ja että jollain toisella voi ollakin toimivampaa ja onnellisempaa elää jotenkin toisin? Ei kaikki ole sillai alistettuja johonkin normaaliin. Mitä jos osa populaatiosta vaan luonteensa puolesta soveltuu tiettyihin juttuihin jota jo on? Musta on kiva jos joku tanssii keskellä lavaa koko sydämestään jos siltä tuntuu ja sitä ilo katsella, mutta en mä tykkää jos se ajattelee että muut on jotain alistettuja. Toki vapaa ajatus sillä, mutta ei tunnu kivalta sellainen..
Enkä mä tällä yritä ketää alistaa, ihan vaan sanoa että meitä on moneen.

Harmittaa, kun tämän foorumin henki on nykyään hiljaisuus. Kesän aikana jutustelua oli sentään jonkin verran, mutta syksyn tullen kaikki ovat kuin yhteisestä merkistä häipyneet.

Toki, jos paikalla olisi joku minua sopivampi keskustelun nostattaja, voisi olla että joku keskustelisikin jostain. Minähän en oikein ymmärrä, mistä toiset hipahtavat ihmiset haluavat nykyaikana jutella – itseäni kiinnostavat ennen kaikkea musiikki, kulttuurinen lähihistoria, luonnonilmiöt ja yleiset elämäntapajutut (nimenomaan yleiset, eivät minkään tietyn yhteisön sisäiset, sillä itse en kuulu mihinkään yhteisöön). Olisi vain kiva vaihdella ajatuksia ja ehkä tutustuakin jonkun kanssa, mitä takavuosina tapahtui paljonkin. FB on nykyään puolikuollut, Insta jonkinlainen brändäyskanava ja Twitterissä vain intetään kuukaudesta toiseen samoista, aika loppuun kalutuista asioista. Olisi kiva, kun olisi jotain ihan muutakin.