Kirjat - 7

Lainasin 2 albumia zen-sarjakuvia. Ovat hauskoja, mutta samalla oppii asioita zen-filosofiasta.

Aa, Bukowski  , diggaan kirjoista & runoista. Oon kelannu oisko se Henry Chinaski (eli miekkosen alter ego) osaltaan kirjailijan vapautta, mies kun kärsi iho-ongelmista yms. Jos täytyi luoda tyypi joka kyntää & kaataa naisia enemmän kuin Jagger konsanaan, mene & tiedä näistä 
Semmonen oli lainassa muutama vuos takaperin jäbältä jolla oli ikuisuuslainassa kirjastosta, mitä en kyllä suosi, kirjasto kun palvelee meitä kaikkia..... niin Amerikan matadori. Se ompi hyvä. Eri ajalta tekstii siinä.

Nuorena kun olin duunissa postissa, vanhemmat sällit sano lueppa poika Bukowskin Postitoimisto, no minä poika luin & putosin samantein  Voisin lukee sen uudestaan, onkohan se kaapissa. Semmonen ainakin on kun: Pystyssä kaiken aikaa, ei tarvii varmaan selittää siit enempää 

Olisko miekkonen ollu 42 vee kun alko skrivaa ekoja, en oo varma muistanko oikein, jos näin oli, niin hyvin teki 

Omppu, hyvä veto tää Bukowski, oikein ilahdutti




Tähän vielä muutamia miekkosen sutkautuksia:


"On parempi tehdä tyhmä asia tyylillä, kuin vaarallinen asia ilman"

"Jos ihminen ei koskaan heittäydy hulluksi, hänen elämänsä täytyy olla kammottavaa"

"Loppujen lopuksi kuolemassa ei ole sen enempää suremista kun kukkasten kasvattamisessakaan"

Tuli juuri hommattua Marcus Aureliuksen Itselleni.

Parasta self-help-neuvontaa jo lähes parin tuhannen vuoden takaa!

"Älä tuhlaa aikaa pohtimalla, millainen hyvän ihmisen pitäisi olla. Ole hyvä ihminen."

"Ei mistään voi löytää niin hiljaista ja tyventä rauhan satamaa kuin omasta sielustaan."

"Kaiken, mitä tulevaisuudessa toivoisit saavasi, voit omistaa jo nyt, kunhan et itse ole esteenä."

Onkohan kukaan lukenut Puiden salattu elämä? Peter Wohllebenin kirja. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

jes. Hieno kirja harmi vaan että käsitteli lähinnä pyökkiä, kun oma kiinnostukseni on näissä kotimaisissa puulajeissa. Mut kokonaisvaltaisesti hieno teos joka avaa ikkunoita puihin yksilöinä ja metsän kokonaisuuteen jossa puut ovat ne solut joista yksi elävä organismi koostuu. Tätä kautta löytyy myös kivoja verrokkeja meihin ihmisiin ja meidän kommunikatiivisuuteen. Työstän itse kirjallista materiaalia Suomen puista ja siitä mitä opittavaa meillä on niiltä ja mitä annettavaa niillä on meille. Teen puisia soittimia joiden kautta eri puiden energia ja tieto voi välittyä soittajalle. En siis tuu julkaisemaan mitään kirjaa vaan teen jonkinlaisia esitteitä soittimille. Tutkin myös eri skaalojen ja frekvenssien vaikutusta chakrojen tasapainon kehittymiseen.

Inkkarikirjoista suosittelen sellaisia kuin kantaäiti ja haudatkaa sydämeni wounded kneehin. Ja sitten muuten vaan Victor Hugon kurjat on melkein lukemisen arvoinen.

Pelle Miljuuna: Buddha blues

Oisko ollu kolmas, neljäs vai monesko kerta kun tuli luettua tämä opus. Eilen yöllä vieritin viimeiset sivuset & jäin odottelemaan unta, luomien takana idän keskiyön biitsit. Kolahti taas vaan, yks parhaimmista kirjoista, suosittelen ehdottomasti.

Aa, huomasin että olis voinut laittaa tän tohon toiseen osioon, missä suositellaan opuksia.....noh meni tähän, ni meni

Alan Bradleyn kirjoittamia, Flavia de Luce -nimisen päähenkilön ympärille sijoittuvia kirjoja olen kehunut monellakin foorumilla ja monessakin asiayhteydessä. Joten kehaisenpas myös tänne.
Kirjat ovat teoriassa dekkareita, mutta rikoksia ratkova Flavia on 11–12-vuotias erityislahjakas & ilmiselvästi autisminkirjoon lukeutuva friikkityttö. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun alun sotatraumoista kärsivään Englantiin, ja Flavian perhe on saanut osan tragediasta. Muodollisesti kirjasarjan asetelmat vaikuttavat epärealistisilta, mutta kerronnasta tulee oudon realistinen fiilis. Syystalven aikana Flaviasta tuli minulle kuin ystävä.

Nykyisin 30-50 lukujen dekkareita (Chandler, Hammett, MacDonald, Cain ym.), fantasiaa ja satuja (Ursula K.Le Guinin Hain-sarja on hieno), ja ihmisen esihistoriaa. Juha Valsteen Ihmislajin synnyn hankin itsellenikin, Neandertalin ihmiset kiinnostaa myös kovasti. Björn Kurtenin Musta tiikeri ja Mammutinsuojelija on hyviä; nekin hommasin itselleni. Kurten oli yksi maailman arvostetuimmista suomalaisista tiedemiehistä, H-gin yliopiston paleontologian professori, joka kirjoitteli myös kaunokirjallisia juttuja ja nimitti niitä paleofiktioksi. Sitten Asterixeja, Aku Ankkoja ym.    Täällä mainituista ainakin Keroacin Matkalla kirjan olen lukenut (kyllä muutakin.) Keroacista tuli muuten joskus dokkari telkkarista. Bukowski on myös tuttu, Hesset on luettu (Arosudesta menin aikoinaan vähän sekaisin, samoin Kafkasta), Thomas Mann...maailmassa on hirveän paljon hyviä kirjoja jos huonojakin.