Elämä, yhteiskunta ja ihmiset. - 3

Johnnyboy92 Ymmärsinkö oikein että pidät ihmistä arvokkaimpana yksilönä? Minä näen tai pyrin näkemään luonnon, eläimet ja ihmiset yhtenä samanarvoisena kokonaisuutena, ehkä sillä on suuri merkitys meidän erimielisyyksiin.

vapauttakaa ensin omat aivonne. aina ei tarvitse mennä isoveljen perään. ottakaa rennosti ja antakaa asioiden vain mennä. itse useampia vuosia taisteltuani systeemiä vastaan ja kärsittyäni useita masennus/itsetuhoisia kausia olen tullut siihen tulokseen että FUCK THE SYSTEM! minä olen, minä mietin, ja minä teen kuten minä parhaimmaksi näen. joskus heikommin joskus kovemmin. ainoa mitä ei saa unohtaa on se että itsellä on aina päätäntävalta. EI EDES VIRKAVALLAN EDESSÄ SAA TÄTÄ UNOHTAA!.

Mä en oikein tajua omaa lajiani. Kaikki sodat, hyväksikäyttö ja tuhoaminen ja pienemmässä mittakaavassa jopa yksittäiset ihmissuhteet on niin mutkikkaita. Muut eläimet on viestinnässään jotenkin suorempia ja selkeämpiä. Mun suurimmat kärsimykset liittyy nimenomaan omiin lajitovereihini ja omaan hyväuskoisuuteeni. Ehkä mulla on jonkun muun elukan aivot, kun en tajua mitä pelejä lajitoverini pelaavat. Ja millä säännöillä.

Ihmisen mutkkikkuus on siunaus ja kirous. Se mahdollistaa yhä uusien aseiden keksimisen, mutta myös samaan aikaan kauniin taiteen ja keinot auttaa heikkoja paremmin. Ihminen on ihmeellinen ja hämmästyttävä. En itse tajua miksi me olemme olemassa. Ihminen on niin monimutkainen ettei edes itse ymmärrä itseään tai luomiaan asioita.

Nykyaikainen markkinatalous ei ole kovin vanha keksintö, itse asiassa se vakiinnutti asemansa vasta 1800-luvun lopulla. Ja jo nyt se näyttää merkkejä tuhoutumisesta tai oikeastaan sisäänrakennetusta itsetuhoisuudesta (juuri kuten Marx ennustkikin). Ei tälläinen kapitalistinen järjestys voi jatkua enää kovinkaan kauaa kun maapallon kantokyky tulee vastaan. Lopun aiheuttaa myös se että ihmiset eivät enää pysty elämään systeemin säännöillä, koska se tuhoaisi useimpien terveyden.

On selvää että jokin enemmän inhimillisille arvoille ja kohtuudelle perustuva järjestelmä olisi parempi. Uskon että suurin osa ihmisistä haluaa sitä, mutta ahne eliitti on yhä vallassa ja yrittää estää muutoksen.

http://www.hs.fi/elama/Teinin+katse+on+kaikkien+vanhempien+tuntema+Paha+Mulkaisu/a1390984363057?ref=hs-hitaat-e-8
Helsingin sanomissa oli tällainen artikkeli. En jaksanut sitä lukea, mutta ensisilmäyksellä se herätti minussa ajatuksia sen ilmentämästä dikotomiasta aikuisiin ja teineihin. Samankaltainen kuin susien ja kesykoirien välillä, paitsi tätä aikuisten ylläpitämää jännitettä, joka kokoajan väreilee ilmassa ajatuksena; "Älkää viitsikö, vielä teidät alistetaan kilteiksi hauvoiksi."

Tästä kolonisoidun aikuisen näkökulmasta käsin kirjoitetut artikkelit eivät tuo niinkään esiin mitään ajatusta, kuin sen typertyneen näkökulman, josta periksiantaneet salaa ihaillen ja salaa kadehtien kirjoittavat kapinallisisuudesta. Sen tuotteistamattomassa vapaudessa on jotain absoluuttisen kammoksuttavaa ja pelottavaa, mutta samalla kiehtovaa.

Nyt hyväksyntänsä vuoksi itsestään luopunut tuntee ennenaikaista vahingoniloa niistä koettelemuksista, joiden hän odottaa domestikoivan kenet tahansa vielä vapaan. Protokleen vuode ja Tuhkimon kenkä ovat huvipuistolaitteita sen tuskan rinnalla, jota hän on tuntenut ahtautuessaan yhteiskuntaan täysin sopeutetun aikuisen asemaan. Tämä oli hänen initiaationsa typeryyteen, omahyväisyyteen ja itsekeskeiseen epäsolidaarisuuteen. Juurikin kaikkeen siihen, minkä varaan kapitalismi on rakennettu. Siksi hän voi tuntea vahingoniloa nuoren hölmöläisen rinnalla.

Pelottelemalla ja lahjomalla hänet on ajettu tänne vahingoniloon, ja nyt hänestä on tullut yksi niistä paimenista, jotka ylläpitävät sitä hulluutta, jota vastaan ihminen nuoren kapinallisen sisällä nousee.

Älkää väilttäkö aikuiset, "me ymmärrämme teitä".