^ Juu, juu. Eihän se mitään, että on rikkaita ja köyhiä, on etuoikeutettuja ja etuoikeuttamattomia. Ei se mitään, että näitä asioita ei suostuta syvällisemmin käsittelemään valtamediassa, vaan projisoidaan henkilökohtaiselle tasolle. Ei se mitään, että uhreja syyllistetään. Ei sekään mitään, että kaikenlainen toisten huijaaminen ja hyväksikäyttö on kannattavinta toimintaa yhteiskunnassa, eikä sekään mitään, että julkisuudessa tällaiseen toimintaan yhä useammin ihan kannustetaan. Eikä se mitään, että rikkaita paapotaan ja heidän annetaan elää tolkuttomasti luonnonvaroja kuluttavaa elämää. Ei se mitään, että bisnestä tekevät saavat erityiskohtelua ja heidän annetaan kuluttaa tolkuttomasti sähköä bisneksensä mainostamiseen. Ei sekään vielä mitään, että tavallisia köyhiä syyllistetään heidän vaatimattomista kulutusvalinnoistaan.
Ei se tietenkään mitään, että lapsi kaapataan markkinoinnin kohteeksi jo vastasyntyneenä tai oikeammin sitä ennen. Se nyt ei mitään, että jo viisivuotiaat puhuvat haluavansa laihduttaa, saati nyt se, että tyttö- ja naissukupolvia on psyykkisesti nujerrettu heihin kohdistetuilla ulkonäköpaineilla. Ei se mitään, että psyykkiset ongelmat lisääntyvät vuosi vuodelta, eikä sekään mitään, että asiaa kaunistellaan tilastollisesti jättämällä hoitamatta kaikki jotka eivät ole veistä painamassa kurkulleen. Eikä mitään, että psyykkisiin ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi lääkkeiden napsimista – ei edes sikäli, että asia sopii hyvin lääkebisnekselle, joka tekee isoa rahaa ongelmilla, joiden kohdehenkilöt haluaisivat häviävän, kun taas bisnekselle se tietäisi rahantulon loppumista. Eihän se nyt mitään, että ihmiset suostutellaan houkuttelevilla mainoksilla syömään kaikenlaista lisäaineshittiä, joiden takia heille ilmaantuu uusia vaivoja, joita eivät osaa edes diagnosoida lääkärit, joilla on ruuhkissa vain muutama minuutti aikaa kullekin potilaalle ja joille lääkebisnes tuputtaa vaikuttavia mainoksiaan. Ei se mitään, että se lisäaineshitti on usein kaikkein halvinta ruokaa ja puhtaista, luonnonmukaisista ruoka-aineista täytyy maksaa ylimäärää. Sekään ei mitään, että ymmärtääkseen näitä asioita täytyy olla sisällä joissakin piireissä, kun valtamedia joko miellyttää bisneksentekijöitä tai tekee itse bisnestä kirjoittamalla mikä milloinkin kohahduttaa.
Se nyt ei ainakaan mitään, että meillä on yhteiskunnalliset päättäjät, jotka voisivat tehdä yllä oleville asioille vaikka mitä, mutta he eivät tee, koska heitä ohjaavat toiset intressit ja näin ollen he ohjaavat rahoja esimerkiksi puolustusvoimien laittamiselle Nato-kuntoon, tueksi ylikansallisille jättipankeille, ydinvoimalle, yksityisautoliikennettä helpottaville liikennehankkeille ynnä muulle kökölle. Eikä se mitään, että ihmiset voisivat laittaa asiat uusiksi ja hyvin monet heistä näin haluavatkin, mutta niin he eivät tee, koska valtamedia puhuu heidät ympäri höpsähtämään perussuomalaisten kaltaisiin populistisiin poliittisiin ilmiöihin tai tukemaan perinteisiä valtapuolueita, jotka ylpeilevät sillä että heidän ansiostaan on muka ollut joskus sellainen asia kuin hyvinvointi-Suomi*, ja onhan se ymmärrettävää, ettei kukaan halua ylpeillä sillä että on osallistunut tuhoamaan hyvinvointi-Suomen. Mikäs siinä sitten, sehän on inhimillistä, kuten sekin, että ihmiset usein kuvittelevat nykyihmisten voivan hyvin, vaikka itse voivat huonosti, koska naapurit näyttävät voivan hyvin, vaikka naapuritkaan eivät tiedä heidän naapurinsa voivan huonosti, koska huonosti voivienkin ihmisten on annettava itsestään se vaikutelma, että pärjäilee mukavasti. Eikä se mitään, että joskus aina ilmaantuu perhesurmia ja koulusurmia, jotka hetkeksi säikäyttävät, että joillakuilla on asia huonosti; mutta eihän se nyt yleisemmällä tasolla mitään, koska ne pelkistetään yksilöllisiksi, henkilökohtaisiksi ongelmiksi, eikä yhteiskunnassa nähdä olevan mitään huonosti. Eikä sekään mitään.
Tässä nyt pieneksi aluksi...
*Tutkailepa esimerkiksi wikipediasta eroja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisaikojen ja hyvinvointiyhteiskunnan purkamisaikojen äänestyskäyttäytymisen välillä. Mistä löytyy se pieni ero?