Ajan takaa sitä että ihminen ei voi ymmärtää täysin maailmaa missä elää ja että sen yrittäminen on loppupeleissä turhaa. Merkityksen hakeminen on turhaa.
Tuolla logiikallasi
kaikki on turhaa. Kaikella mitä teemme, on kuitenkin erittäin suuri paikallinen merkitys varsinkin omaan elämäämme, mutta yleensä myös muihin entiteetteihin ympärillämme.
Tieteen perimmäinen pyrkimys on yrittää ymmärtää "universumia" jossa "elämme", ja ilmiöitä joita vajavaiset aistimme pystyvät havaitsemaan. Totta on, että tuskin koskaan (never say never) pystymme ymmärtämään täysin kaikkea mitä ympärillämme tapahtuu, mutta ei sen yrittäminen missään nimessä turhaa ole.
Mikäli eläisimme edelleen ainoastaan uskon varassa ja kaikki uskontoihin sopimaton tuomittaisiin jumalanpilkkana - kuten vielä muutama sata vuotta sitten tehtiin, ajaisimme edelleen hevoskärryillä emmekä pystyisi käymään tätä hedelmällistä (joskin virtuaalista) keskustelua. Tiede on mahdollistanut ihmiskunnan historian mittakaavalla todella lyhyessä ajassa erittäin paljon, emmekä voi mitenkään käsittää mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan.
Minulle on aivan sama, mikäli joku haluaa edelleen uskoa kreationismiin, itse uskon tieteeseen. Kuka tietää, vaikka matrix olisikin totta. Ehkä elämmekin vain tietokonesimulaatiossa? Nämä kaikki ovat
uskon asioita, joista on sinänsä täysin turha kiistellä. Tiede vaan on siitä poikkeuksellinen usko, että se pyrkii jatkuvasti laajentamaan sisältöään - ja on myös valmis muokkautumaan uusien havaintojen mukaan.
En tiedä mikä eri uskonnoista on oikeassa - vai onko mikään - mutta totuus on että luultavasti kukaan ihmiskunnan edustajista ei sitä tiedä eikä _ehkä_ koskaan tule tietämäänkään.
Mutta, mikään tekemämme ei missään nimessä ole
turhaa, vaan kaikki teot ja ajatukset rakentavat
omaa uniikkia todellisuuttamme!
Universaalia merkitystä/vaikutusta millään tekemisillämme ei
välttämättä ole, mutta miksi pitäisikään olla?