Ranskan ja Tanskan iskut + sananvapaus - 1

Vaikken uskovainen olekaan, minulla ei ole minkäänlaista tarvetta pilkata uskovaisia tai heidän uskoaan. Muhammed-pilakuvat ovat pääsääntöisesti turhaa provosointia, vaikka niiden tarkoituksena olisikin kritisoida arabimaiden sekulaareja ongelmia, kuten vaikkapa naisten alistettua asemaa.

Muslimit eivät myöskään ole ainoita uskonnollisia kiihkoilijoita, jotka tappavat uskonsa - väitetyn tai todellisen - vuoksi. Yhdysvalloissa tehdään iskuja aborttiklinikoille ja Burmassa buddhalaismunkit järjestivät verilöylyjä muslimien keskuudessa.

Muhammed-pilakuvat eivät kuitenkaan ole islamistiterrorismin perimmäinen syy. Nähdäkseni ne syyt löytyvät arabiyhteiskunnista ja niiden kyvyttömyydestä ratkaista ongelmiaan.

Arabimaat ja myös monet länsimaalaisetkin ovat valmiita sysäämään syyn länsimaille, niiden taloudelliselle ylivallalle, Israelin tukemiselle, Irakin sodalle, vankien kiduttamiselle; on kehittynyt "whataboutismiksi" kutsuttu ilmiö, jossa arabimaiden (ja aikaisemmin kommunismidiktatuurien) julmuuksia yritetään puolustella sillä, etteivät myöskään länsimaat ja etenkään Yhdysvallat ole kaikin paikoin noudattaneet omaa arvomaailmaansa ja omia ideaalejaan (kuten juuri Guantanamossa tai Abu Ghraibissa.)

Äskettäisten terroritekojen jälkeen Euroopassa on väistämättä ajauduttu erikoisen skitsofreeniseen tilanteeseen, jossa virallisen poliittisen puheen tasolla syytetään yksinomaan joitakin ääri-islamisteja, kuten esimerkiksi Tanskan pääministeri Thorning-Schmidt osoitti puhuessaan epämääräisesti taistelusta yksilönvapauden ja "mustan ideologian" välillä, ja toisaalta samaan aikaan Euroopan ja etenkin NATO-maiden väkivaltakoneistot valmistautuvat murskaamaan vastustajansa valtavalla teknillis-sotilaallisella ja taloudellisella ylivoimallaan.

Puhutaan mitä puhutaan, kyse ei ole vain yksilönvapauden ja "mustaa ideologiaa" edustavan fundamentalistisen fraktion välisestä kamppailusta, vaan länsimaat ja islamilainen maailma ovat jo pitkään olleet sotajalalla keskenään. Irakissa, Syyriassa, Afganistanissa, Jemenissä, Iranissa ja Pakistanissa on kymmeniä miljoonia muslimeja, jotka tuntevat syvää vihaa länsimaista sivilisaatiota kohtaan.

Ääri-islamilaisuuden kasvualusta on kuitenkin näissä maissa itsessään. Useimmat islamilaiset maat, ja etenkin arabimaat, ovat suljettuja yhteiskuntia, joissa on valtavat varallisuuserot, joissa ei ole kansalaisoikeuksia, joissa koulutukseen käytetään rahaa käsittämättömän vähän ja jotka ovat teknillis-taloudellisessa ja myös yhteiskunnallisessa kehityksessä jääneet kauas länsimaiden jälkeen. Monessa maassa vallanpitäjät joutuvat käymään myös sisäistä kamppailua poliittista islamismia vastaan. Esimerkiksi Egyptissä Muslimiveljeskunnan jäsenet viruvat vankiloissa ja joutuvat kidutetuiksi. Ns. arabikevät, jonka monet länsimaalaisetkin näkivät osoituksena orastavasta demokratiakehityksestä, on vain johtanut kaaokseen, valtataisteluun ja vallankumouksen radikalisoitumiseen. Tällainen näköalattomuus on omiaan tekemään ääri-islamismin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi monille nuorille miehille, joiden intoa uskontoa keppihevosenaan käyttävien lihadistijohtajien propaganda tehokkaasti lietsoo. Monien arabimaiden väestön keskuuteen on muodostunut samankaltainen "tappion kulttuuri", jolla historiantutkijat nykyään selittävät monissa Euroopan maissa sotien välisenä aikana esiin nousseita puolisotilaallisia ja väkivaltaisia liikkeitä, kuten natsismia.

On tosissaan vaikea ja ristiriitainen aihe, josta en kans oikein tiedä mitä ajatella. Mielestäni kunnioitus toisten uskoa ja vakaumusta kohtaan kuuluu perusperiaatteisiin. Toisaalta sananvapaus kuuluu perusarvoihin. Kaikesta pitäisi pystyä keskustelemaan ja kaikkea on oikeus kritisoida. Islamismi, mikä on vahvasti myös poliittinen liike, on vaikea aihe, kun se sekoittuu niin voimakkaasti islamin uskon kanssa. Huumori on hyvä tapa käsitellä vaikeita asioita. Pilakuvien tapainen provokatiivinen tapa ei oo itselle se omin. Tosissaan vähän ristiriitaiset tunteet niiden julkaisemisen oikeudesta ja tarpeellisuudesta. Toisaalta niiden aiheuttama reaktio, mikä oli tiedossa, ehkä jollain tapaa antaa ne niille. Toinen asia sitten onko järkevää provosoida. Lopputulos oli joka tapauksessa surullinen.

Joo kaikenlaiset fanaatikot on pelottavia, vaarallisia kaverit, jotka valmiita terrorisoimaan ja tappamaan oman ajatusmaailmansa puolesta. Vähän vaikea ymmärtää näitä ihmisiä, mut kai se lähtee tietämättömyydestä ja kokemuksesta, että tullut väärin kohdelluksi, ja kun löydetään tarpeeksi samankaltaisia, niin ajatukset ja tunteet vahvistuvat.

Sitä samaa todella toivon!

Oon kans sitä mieltä, ettei saa antaa periksi ääriliikkeiden vaatimuksille, mutta liikkeitä vastaankaan ei kuuluis nousta, kun nyt on tullu esiin näitä muslimi-vastaisia liikkeitä. Inhoon äärimuslimeita, mut toivon silti että ne jätettäis rauhaan ja toivon et ne jättäis muut rauhaan. Mut luonnollista että inhoon sellaisia liikkeitä joiden mukaan mun pitäis peittää kasvoni, pysyä kotona ja totella miehiä.

Samaa mieltä, tällaiset teot tulee ehdottomasti tuomita, mutta ehdotonta vastakkainasettelua pitää yrittää välttää. Tämän vastakkainasettelun avulla juuri lietsotaan pelkoa ja luodaan lisää kipinää eri ihmisryhmien välisille yhteenotoille, lisäksi sen avulla esimerkiksi äärioikeisto kalastelee ääniä itselleen.