turkistarhaton suomi - 1

Kyllä turkistarhaus täytyy minusta ihan yksiselitteisesti ja sataprosenttisesti lopettaa. Vaikken olekaan lähdössä terrorisoimaan usein junan ikkunasta Pohjanmaalla näkemiäni tarhoja, täytyy myöntää että pidän niiden ylläpitäjiä ihan paatuneina rikollisina.

Diktaattorina säätäisin heti lain, joka kieltää turkistarhauksen samasta hetkestä alkaen ja käskee tarhaajia lopettamaan tarhansa ja myymään viimeiset tarhaeläimensä jollekin sovitulle yhteiskunnan organisaatiolle nopealla aikataululla. Myynnistä he saisivat hieman rahaa, mikä toimisi pienenä avustuksena uuden elinkeinon aloittamiselle. Jos tarhaeläimet taas myisi jollekin muulle taholle, saisi asianmukaisen rangaistuksen, sillä sekin olisi lainsäätöhetkestä alkaen kiellettyä.

Mitä järkeä lopettaa kertarysäyksellä, jos on iso joukko ihmisiä, jotka lopettamista ei ymmärrä? Lopettaminen onnistuu vasta silloin, kun erittäin suuri osa ihmisistäkin kannattaa sitä, eikä jakauma ole 50-50. Ihmiset pitää saada tajuamaan mikä siinä on väärin ennen lopettamista, koska se todennäköisesti jatkuu jollain toisella keinolla, jos ihmiset eivät sitä ongelmaa siinä ymmärrä.
 
Ikävä kyllä demokratian alaisessa valtiossa elämme, jolloin tällaisten päätösten takana pitää seisoa suurin osa ihmisistä, koska kahtia jako asian suhteen on erittäin suuri, niin tulee olemaan mielenilmaisutkin. Voin hyvin kuvitella, että tämä saattaa johtaa esimerkiksi laittomaan turkistarhaukseen ja muuhun, ja näissä tapauksissa ei niille eläimille voi taata mitään oikeuksia, kun ei ole ketään valvomassa.
Jotta asia kunnolla saataisiin hoidettua ja turkistarhaukset lopetettua, pitää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Sitä on alettu tekemään, mutta kukaan ei ole vielä kunnolla täräyttänyt asian suhteen. Huonona tai hyvänä esimerkkinä Timo Soini. Onnistui yksinään saamaan erittäin suuren kannatuksen asialle ja puolueelle, jota vastaan moni oli. Turkistarhauksen vastaisuutta luulisi myös onnistuvan kasvattaa, jos oikea ihminen on asialla.
 Ikävä kyllä asiassa vaikuttaa nimittäin erittäin paljon se, että koska ihmiset ovat niin negatiivisesti turkistarhausta vastaan se negatiivisuus tarttuu. Hyvin asioiden mennessä se negatiivisuus mikä tarttuu kohdistuu turkistarhaukseen, mutta jos henkilö omistaa myönteisen mielipiteen asiasta ja joku tulee esittämään jyrkästi kieltäen ja tuomiten vastakkaisen mielipiteensä, tarttuu asenne helposti myös tähän myönteisen mielipiteen omaavaan. Jos turkistarhaukseen suhtaudutaan hyökkäävästi, niin sitä asiaa myös puolustetaan hyökkäävästi. Jotta asiaa saataisiin levitettyä, on se osattava ilmaista oikein. Kielteisyys pitää tulla esille, mutta aggressiivisuuden puolelle ei saa mennä. Se herättää vain vastapuolessakin aggressiivisuutta. Se on monesti todistettu, että jos osaa käsitellä ihmisiä oikein ja valita oikeat sanat, niin sillä saa erittäin paljon valtaa käsiinsä, ja ihmiset helposti puoltavat tällaista henkilöä.
 
 

Ihminen on helvetin typerä, oli siihen sitten oikeus tai ei. Ikävä kyllä meillä tyhmillä ihmisillä on kuitenkin erittäin paljon merkitystä tämän hetkisessä maailmassa. Mitä auttaa, jos nyt kielletään se turkistarhaus, jos meillä on iso joukko tyhmiä ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä, vaan jatkavat todennäköisesti tätä jollain muulla tavalla? Se on nähty aikaisemminkin tiettyjen kieltojen ja lakien suhteen, ettei siinä ole hullua hurskaammaksi tultu, kun ihmiset eivät ole ymmärtäneet sitä mitä sillä haetaan. On turha lähteä kieltämään, jos ihmiset eivät ymmärrä miksi? Tämä aiheuttaa sen, että he näkevät kiellon turhana ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Kertarysäyksellä turkistarhauksen kieltäminen aiheuttaisi todennäköisesti sen, että se missä ennen teurastus tapahtui ihmisten silmien edessä niin sanotusti, muuttuu selän takana teurastamiseksi.
 Sitä paitsi nykyisten turkistarhojen määrä on 1/6 mitä se oli 30 vuotta sitten. Eli pitkästä ajasta ei pitäisi olla kyse, että yleinen mielipide muuttuu turkistarhauksen vastaiseksi, ja se saadaan loppumaan.
Ihmisten tyhmyys ei katoa, vaikka sen esille tuominen kiellettäisiin. Ihmisen pitää antaa itse päästä eroon siitä tyhmyydestä, ei kenenkään toisen.

^Mitä minä ihmisen typeryydellä tarkoitan, eroaa todennäköisesti erittäin paljon sinun käsityksestäsi. Tuohon lauseeseeni siis ei kannata paljoa kiinnittää huomiota, koska miellän meidät ihmiset varmaan aina tyhmiksi, koska jos en näe järkeä suurimmassa osassa meidän tekemisiämme, en voi siis pitää meitä fiksuina, joten toinen lokero johon voin lokeroida karkeasti meidän on siis typerä. Tuo lausahdus liittyi vain omakohtaisiin ajatuksiini, jotka eivät oikeastaan mitenkään tuohon tekstiini kuuluneet.

 Mutta asiaan kuitenkin liittyen, ikävä kyllä, niitä sinun meinaamiasi fiksuja ja myönteisiä käyttäytymismalleja ei ole aina tarjolla ihmisiä kasvattamaan, taikka ne jäävät huomiotta.
 
 Ja epäilen, että turkistarhaus ihan hyvin saattaisi jatkua, koska muissa maissa näille turkiksille tarvetta löytyy. Ei omassa maassa, mutta esimerkiksi tuolla itänaapurissamme niillekin turkiksille varmaan hakua löytyy. Voin myöntää kuitenkin sen, että tarhaus olisi vähäisempää laittomana.
 
Asian pointtini kuitenkin kaikkien näiden viestieni takana on se, että miksi lopettaa kertarysäyksellä, jos jotain jää kytemään, ja sitä kuitenkin harrastetaan vaikkakin pienemmässä määrin kuin ennen. Mutta jos odotamme sitä, että kansa on sitä mieltä, että nytten tälle asialle tulee loppu, ei kytemään jää paljoa mitään, ja se salaa harjoittaminenkin olisi erittäin paljon vähäisempää kuin kertarysäyksen jälkeen (en lähde väittämään, etteikö meillä olisi kuitenkin aina joku, joka tätäkin harjoittaisi). Ajattelen tämän asian suhteen pitemmällä mittakaavalla.
 Eli jos nyt vaikka toisessa esimerkissä turkistarhaus lopetaan nytten heti. Toisessa turkistarhaus loppuu yleisen mielipiteen vuoksi 10 vuoden päästä. Näiden kymmenen tulevan vuoden aikana siis ensimmäisen esimerkissä tapetaan turkiseläimiä vähemmän, mutta niitä tapetaan kuitenkin tasaisesti, koska on niitä, jotka turkiksilla elantoa hankkivat laittomasti. Kymmenen vuoden päästä taas, toisen esimerkin maailmassa turkistarhaus vähenee Suomessa huomattavasti, laittomatkin turkistarhaukset vähenevät, ja kasvu mikä tapahtuu tappojen määrässä on paljon pienempää kuin ensimmäisessä esimerkissä. Sitten kun vuodet rupeavat vierimään, jossain vaiheessa tästä hetkestä siihen tiettyyn hetkeen on vuosien aikana tapahtuneiden turkiseläinten tappojen määrä sama molemmissa esimerkeissä. Siitä hetkestä eteenpäin tappojen määrä kasvaa suuremmaksi vuosien aikana ensimmäisessä esimerkissä kuin toisessa esimerkissä.
 
En rupea väittämään, että näin se tulisi tapahtumaan, koska molemmissa esimerkeissä on se, että tapahtumat saattavat mennäkin eri tavalla, mutta laitoin mikä olisi se todennäköinen seuraus, mitä esimerkeissä tapahtuisi. Niitä mahdollisuuksia olisi kuitenkin paljon
 
Ehkä tässä asiassa on nyt se ongelma, että ajattelen tämän homman liian "matemaattisesti". Minun näkökantani on enemmänkin sivusta seuraajan, joka ei oikeastaan asiaan itseensä mitenkään puutu. Näen sen vain tilastoina ja mahdollisuuksina, kuten suurimmat osat asioista

Pahoittelen muuten, että koska en edellisyönä paljoakaan nukkunut, saattaa se näkyä tekstissäkin, kuten parin aiemman viestin kohdallakin parissa kohtaa kävi.

Ihan sama millä puolella asiaa on, propagandaa tulee suunnasta tai toisesta. En yhtään epäile tai väitäkkään, etteikö asiat aina olisi niin kuin turkistarhaajat väittää, mutta samalla jos kriittiseksi rupean, pitää minun myös kyseenalaistaa turkistarhausta vastustavien sanomiset, koska en voi olettaa että ainoastaan yhdellä puolella on niitä jotka valehtelevat ja huijaavat oman kantansa puolesta.
 
Suomi on kuitenkin niin pieni maa, ja valta on jakautunut useammalle taholle, että epäilen, onko se mahdollista salata jotain noin suurta, ilman että se olisi jo paljastanut. Meillä on kuitenkin niin paljon valveutunutta porukkaa, joka haluaa vaikuttaa, ja joka on turkistarhausta vastaan, ja he voivat toimia tässä maassa, niin en näe mitään järkeä siinä, että turkistarhaajat liikaa valehtelisivat asioiden laidoista. Paljastumisen ja sen myötä tulevan häväistyksen vaara on liian suuri. En kuitenkaan rupea väittämään, etteikö jossain tarhoissa eläimiä saatettaisi kohdella julmalla tavalla. Nämä asiat ovat nimittäin niistä turkistarhaajista itsestään kiinni, ja heilläkin persoonat ovat kuitenkin erilaiset. Epäilen kuitenkin, että moni näistä turkistarhaajista on tajunnut sen, että tällaiset asiat ovat sellaisia, että jos ne paljastuisivat, niin nimi olisi pitkään loassa ja seuraamukset yltäisivät pitkälle heidän kohdallaan.
 
Noissa sinun antamissasi esimerkeissä on se ongelma, että se typerys joka ivaa, niin sen on todennäköisesti vaikeampi saada tajuamaan tekonsa typeryyttä, kuin se joka mukiloi kaverinsa. Mukiloija on helpompi saada tajuamaan, mutta tavasta on vaikeampi päästä irti, kun taas ivaaja on vaikeampi saada tajuamaan, mutta pääsee tavastaan nopeammin eroon. Vähäistä typeryyttä on paljon vaikeampi tajuta, koska sitä on vaikeampi huomata, kun taas suuren typeryyden huomaa helposti.
Sitä paitsi fiksu ja myönteinen on käsitteinä liian yleistävä ja yksilöstä kiinnioleva. Se miksi fiksu ja myönteinen esimerkki katsotaan, riippuu paljon ihmisen omasta ajattelutavasta ja määränpäistä. Mielipiteestä huolimatta, henkilö voi olla fiksu, ja silloin tämän saman mielipiteen omaavat katsovat hänet fiksuksi ja myönteiseksi esimerkiksi, oli se mielipide mikä tahansa.
Minun mielestäni on ikävää, että sinä ajattelet realismin juontavan luovuttamisesta. Itselläni realismi juontuu ihan täysin siihen, että en paljon ihmisten kanssa aikaa vietä ja yhteiskunnalliset asiat eivät minulle hirveän korkealla ole arvolistalla, jolloin en pysty tuntemaan mitään omakohtaisuutta yhteiskunnan asioihin. Niistä asioista on tullut niin sanottua sivusta seurattavaa. Realismi muutenkin lienee ainoa asia mielessäni joka pitää minut jollain tavalla todellisuudessa kiinni, koska jos päästän siitä irti, on suuri vaara siinä, että vajoan kokonaan itseeni ja mieleeni, muutenkin siellä liikaa olen.

Minua pelottaa se, että en näkisi muuta kuin itseni. Elän jo nytten hyvin minäkeskeisesti, joten tästä olisi vain pieni matka siihen, että elämäni olisi kokonaan minäkeskeistä. Se sulkee monia teitä ja reittejä ja estää minua oppimasta mitään uutta, jos näen kaiken  vain itsessäni. Kun alan näkemään niin, menettää kaikki muu arvonsa silloin
 
Ja tosiaan, tuo perusteluni taisikin perustella jotain aivan ihan muuta kuin yritin. Mutta vaikka monesti realismin takana olisi se luovuttaminen, en näe silti sitä pahana asiana.
 
Minulle realismi nimittäin on sitä, että tietää, että kaikki ei ole niin yksinkertaista ja että mahdollisuuksia on miljardeja. Siitä huolimatta tietää sen, että noihin kaikkiin mahdollisuuksiin ei voi varata. Ei voi yrittää kulkea niitä kaikkia reittejä mitkä mahdollisuudet luo, muuten ei kulje ollenkaan vaan jämähtää paikalle. Pitää valita yksi reitti, mutta kokoajan pitää kuitenkin tiedostaa muiden reittien olemassaolo.
Realismi on sitä, kun tietää olevansa vain yksi erittäin pieni osa maailmankaikkeutta, mutta tietää kuitenkin olevansa se ainut ihminen ja olento, jota ymmärtää ihan täysin ja jonka mielenliikkeet ymmärtää, ja tajuaa näiden molempien asioiden tietämisen tärkeyden.
Realismi on sitä, kun tajuaa, että se ihmisten luoma ei ole ainoa todellisuus, vaan todellisuus on myös sitä, kun moninkertainen määrä ihmisiin verrattain eläimiä liikkuu maailmassa, ja ihminen on vain pieni osa luontoa.
Tietää sen, että aika menee kokoajan eteenpäin ja muutosta tapahtuu kokoajan. Ihmisenkin jossain vaiheessa kadotessa, maailma jatkaa eteenpäin ja merkit ihmisen olemasta olostakin alkavat kadota pikkuhiljaa sen liikkeen mukana.
Realismi on sitä kun pystyy näkemään sen edessä olevan ihmisen vain kemian ja fysiikan varassa toimivana biologisena kuorena, ja äänet ja eleet mitkä tämä päästä on vain hermosolujen impulsseja. Samalla kun näkee ja kuulee sen, tietää kuitenkin ettei näe kaikkea sinä hetkenä, vaan sen kuoren alla on piilossa jotain jota ei voi nähdä.
Ihminen on vain eläin, osa luontoa, eikä ihmisen olen tarkoitus olla mitään yliluonnollista. Ihminen ei voi tietää ja ymmärtää kaikkea, eli minunkaan ihmisenä ei tarvitse hävetä, jos en aina kaikkea tiedä tai ymmärrä, eikä minun tarvitse pyrkiäkään aina siihen, vaan voin vain välillä olla tietämättömyyteni kanssa. Ei minua haittaa jos saan selville, että olen väärässä, niin kauan kun en kuitenkaan tätä saa selville, pitäydyn siinä mitä luulen tietävänäni, eikä se haittaa. En ole täydellinen, ja minä olen ainoastaan minä itselleni, joten minun ajatuksillani on väliä itselleni, vaikkei niillä olisi muille. Ja muut ovat kuitenkin eri juttu kuin minä, eivätkä niin tärkeitä.
 
Pienempänä niissä tilanteissa kun kukaan ei minua ollut lohduttamassa tai selittämässä miksi näin, nuo asiat rauhoittivat ja lohduttivat minua samalla tavalla kuin nykyisinkin. En minä halua realismistani eroon päästä. Ehkä pitäydyn realismissani, koska se on se helpoin ratkaisu, mutta ehkä siksi koska minulle se on se oikea ratkaisu. Eri ihmisillä toimii erilaiset ajattelutavat, ja tämä on minulle se paras vaihtoehto. Persoona vaikuttaa paljon siihen minkä näkee parhaimpana ratkaisuna.
 
Pitäydyn esittämässäni mielipiteessäni sen takia, koska samalla pystyn ymmärtämään muut mielipiteet asiasta. Jos valikoituisin tarkalleen jommalle kummalle puolelle, minusta tuntuisi, että juuri silloin minulta saattaisi jäädä tärkeitä asioita näkemättä. Neutraalissa kohdassa pystyn ymmärtämään molempien puolien järkeilyt ja mielipiteet. Vaikka minun ei tarvitsisi, niin haluan silti ymmärtää mahdollisemman monia ihmisiä. Pystyisin helposti vaihtamaan tästä mielipidettäni ja asennoitumistanikin kai kummalle puolelle tahansa, kunhan perustelut olisivat hyvät. Sinunkin ajattelutapasi ja mielipiteesi vaikuttaa sillä tietyllä järkeilyllä oikealla, ja en voi lähteä väittämään, että se olisi väärässä. Mutta niin on monien mielipiteiden kanssa, jos ne ovat hyvin pohdittuja ja järkeiltyjä. Omalla kohdallani kuitenkin toimii parhaiten se neutraalius, koska haluan kuulla asioista aina sen toisenkin kannan ja vieläpä ymmärtää sen. Minusta olisi tyhmää, jos kuuntelisin jonkun mielipidettä, jos pitäisin sitä kuitenkin alusta asti sellaisena, josta en välitä.
 
 

Asia on varmaan juuri kuten sinä sanoit. Tässä kuitenkin puhun omakohtaisesti, ja olen tietoinen siitä, että jos valikoituisin jollekin puolelle, olisi erittäin suuri vaara, että pitäytyisin pelkästään sen puolen mielipiteessä. Tiedän, että olen jääräpäinen ja tiedän, että saatan helposti keskittyä vain yhteen asiaan. Tämä aiheuttaa myös sen, että helposti pitäydyn vain yhdessä asiassa ja järkeilytavassa. Kärsin tästä pienempänä, jolloin helposti valikoiduin tietylle puolelle. Opittuani katsomaan asioita neutraalisti, ei minulla myöskään ollut tällaista yhdenlaiseen järkeilyyn sitoutumista. Eli tässä asiassa on aika lailla persoonasta kyse.