Uskonto-propaganda kouluissa? - 1

Minä olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että kouluissa uskonto kuuluu ainoastaan uskonnon tunneille.
Suomessa perustuslain mukaan koulun käynnin tulisi olla tasavertaista kaikille, ikään, sukupuoleen, uskontoon tai muuhun vastaavaan katsomatta.
Mutta valitettavasti näin ei ole...

Minä en koe joutuneeni minkäänlaisen uskontopropagandan kohteeksi. Yläasteella oli ehkä kerran kuukaudessa seurakunnan aamunavaus, eikä sitä kuunneltu sen enempää kuin muitakaan aamunavauksia, vaan sen sijaan kuiskittiin kavereiden kanssa mielenkiintoisempia asioita.
Yhteiskoulussa tietenkin suurin osa uskonnonopetuksesta oli omaa uskontoa, mutta ei minua haittaa ollenkaan, että tiedän, mistä maani valtauskonnossa on kyse. Tietty olis ollut mielenkiintoisempaa opiskella itseä eniten kiinnostavaa uskontoa, mutta miten olisin voinut tietää, ettei luterilaisuus ole se, ellei minulle olisi ensin opetettu sitä.
Lukiossa (jos sitä nyt enää kouluksi lasketaan) opiskeltiin tasapuolisesti erilaisia uskontoja. Ainoastaan yksi kurssi käsitteli lähinnä luterilaisuutta, mutta sekin oli enemmän oikeaa historiaa, eikä mitään käännytystyötä. Kurssin jopa piti historianopettaja uskonnonopettajan sijaan.

Minua ei hiukkaakaan haittaa uskonnollisten laulujen laulaminen. Suvivirren tai vastaavien boikotoiminen on mielestäni ainoastaan typerää. Sillä jos tuolle linjalle lähdetään, kaikkien muidenkin koulussa laulettavien laulujen sanat pitäisi tarkistaa ja olla varmoja, että jokainen oppilas voi allekirjoittaa kaikki niiden sisältämät arvot ja elämäntavat.

Kuitenkin taitaisi olla parempi erottaa kirkko niin koululaitoksesta kuin valtiostakin. Tunnustuksellinen uskonnonopetus jäisi kirkkokuntien ja vanhempien tehtäväksi. Koulussa uskontoja käsiteltäisiin vain historiassa ja yhteiskuntaopissa.

Kannatetaan.

Ala-asteella me opiskelimme kristinuskoa, ja ylä-asteella eri uskontojen kulttuureita ym. No, uskontotunneilla se ei häirinnyt, koska ala-asteellakin yksi eriuskoinen sai vapautuksen uskonnosta. Mutta kun sitä tulee vähintään kerran viikossa ja esim. pääsiäisenä joka päivä aamunavauksesta. Noh. Ne tietysti on tyyliä "ja niin Jeesus teki niin ja niin ja se oli hienoa ja kaikki taputti", kyllä mua häiritsis kuunnella muslimien uskonnon "sitä niiden osiota" eli ei yleistietoa. Tai siis, ei muiden pitäisi joutua vasten tahtoaan kuuntelemaan pätkiä Raamatusta. Eikös nuo kuulu nyt sinne uskontotunneille?

Jos koitan lyhyesti sanoa oman näkökantani tähän aiheeseen. Mielestäni ala-asteella uskonnon opetus oli toki hieman aivopesumaista, mutta tavallaan erittäin hyödyllistä. Tämä siitä syystä, että varsinaisen uskonnon sijasta kuitenkin opeteltiin enemmän tärkeitä elämänarvoja ja tutustuttiin sitä kautta moraalisiin kysymyksiin.
Yläasteaikainen uskonnon opetus olikin sitten ainakin omalta kohdaltani aika vitsi. Hieman maailmanuskontoja päästiin kurkkaamaan, mutta mielestäni aivan liian vähän. Opettajaa kiinnosti uskonnon opetus suurinpiirtein yhtä paljon kuin takapulpettien poikia.

Lukiossa taas en itse käynyt ainoatakaan uskonnon kurssia, sillä ne eivät kuuluneet siihen ohjelmaan jota kävin. Tosin naurettavuuksien huippuja olivat etenkin pääsiäisen kokoontumiset, kun lukiollinen oppilaita tungetaan juhlasaliin istumaa ja pari seurakunnan nuorisotyöntekijää tulee kertomaan Suuresta Rakkaudesta joka uhrasi itsensä pääsiäisenä. Siinä meinasi hieman silmät pyöriä. Etenkin kun mielestäni tuollainen ei mitenkään kuuluisi enää lukioon, jossa on lähes aikuisia ihmisiä, jotka osaavat varmasti hakea pääsiäisen uskonnolliset yhteydet itsekin ilman että niitä heille syötetään valmiiksi pureskeltuina. Ennen tapahtumaa kun ei keneltäkään edes kysytty haluavatko he osallistua, tai kokevatko he sen loukkaavan uskonvapauttaan.

Ja ev.luterilaiseksi itseni miellän, vaikkakin aikalailla omia uskomuksiani vielä etsin. Perheeni ei ole millään tavalla uskonnollinen, enkä itse ole ikinä kotona saanut juuri minkäänlaista uskonnollista näkökulmaa. Toisaalta tunnen, että juuri sen takia voin nyt pikkuhiljaa rakentaa itselleni näkemystä siitä mihin uskon ja haluan uskoa, ja mihin taas en.

Vaan ei muualla, jossa muiden uskontojen edustajat sitä joutuu vasten tahtoaan kuulemaan.

Näitä asioita on tullut itsekin useammankin kerran pohdittua. Uskonto/kirkko on meidän elämässä tahdoimme sitä tai emme. Ja tämä on minunkin mielestäni väärin.
Esimerkiksi vaikka pääsiäinen... me emme juhli pääsiäistä mutta tämän uskonnollisen "juhlan" vuoksi en voi elää niin sanottua normaali elämää, koska kaikki paikat ovat suljettuina
Uskonnolliset pyhäpäivät ja kukaan ei saisi tehdä töitä, käydä kaupassa yms....

Ja jos joku tykkää, niin useita töitä pystyy tekemään myös sellaisina pyhinä, ja siitä saa rahaakin silloin vähän enemmän.