Minä en koe joutuneeni minkäänlaisen uskontopropagandan kohteeksi. Yläasteella oli ehkä kerran kuukaudessa seurakunnan aamunavaus, eikä sitä kuunneltu sen enempää kuin muitakaan aamunavauksia, vaan sen sijaan kuiskittiin kavereiden kanssa mielenkiintoisempia asioita.
Yhteiskoulussa tietenkin suurin osa uskonnonopetuksesta oli omaa uskontoa, mutta ei minua haittaa ollenkaan, että tiedän, mistä maani valtauskonnossa on kyse. Tietty olis ollut mielenkiintoisempaa opiskella itseä eniten kiinnostavaa uskontoa, mutta miten olisin voinut tietää, ettei luterilaisuus ole se, ellei minulle olisi ensin opetettu sitä.
Lukiossa (jos sitä nyt enää kouluksi lasketaan) opiskeltiin tasapuolisesti erilaisia uskontoja. Ainoastaan yksi kurssi käsitteli lähinnä luterilaisuutta, mutta sekin oli enemmän oikeaa historiaa, eikä mitään käännytystyötä. Kurssin jopa piti historianopettaja uskonnonopettajan sijaan.
Minua ei hiukkaakaan haittaa uskonnollisten laulujen laulaminen. Suvivirren tai vastaavien boikotoiminen on mielestäni ainoastaan typerää. Sillä jos tuolle linjalle lähdetään, kaikkien muidenkin koulussa laulettavien laulujen sanat pitäisi tarkistaa ja olla varmoja, että jokainen oppilas voi allekirjoittaa kaikki niiden sisältämät arvot ja elämäntavat.