Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Aitous - 1

Kurre

  • Vieras
Aitous
« : 26. Elokuuta 2016 klo 08:56 »

Mistä tunnistaa ihmisen joka on aito, entä miten voi vaalia aitoutta itsessään? Ja muita ajatuksia aiheesta, mitä mieleen vaan tulee.
Kirjattu

faråd

  • Vieras
Vs: Aitous
« Vastaus #1 : 26. Elokuuta 2016 klo 09:47 »

Mulle tulee mieleen vain, että ei se oo niin vakavaa. Meit on moneksi ja meis on monesti monia juttuja päällekkäin käynnissä. Sitä voi "kulkee keskitietä" tavoitella mahdottomuuksia tai lösmöillä,, ja olla kaikkia vuorotellenkin. Elämä tuo ja elämä vie. Aitous on ehkä ikäänkuin idea jostain alkuperäisestä ja "puhtaasta".. tai sit se vaan on siel pohjalla...välttämättä :D se on se joku se juttu.
Kirjattu

muukorento

  • Uushippi
  • **
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 72
Vs: Aitous
« Vastaus #2 : 26. Elokuuta 2016 klo 13:40 »
  • Tykkää (1)

  • Jotenkin uskon et aitouden aistii jollain tavalla. Siinä on sit eroja eri ihmisillä et miten herkästi ja voimakkaasti sekä oma juttunsa on et tiedostaako asian. Luulisin kumminkin et aidoista ihmisistä vaistomaisesti pidetään ja heidän seurassaan on helppo olla. Rehellisyys, itselle ja muille, voisi ehkä olla keino vaalia itsessään aitoutta?
    Kirjattu

    Epilä Phoenix

    • Vieras
    Vs: Aitous
    « Vastaus #3 : 27. Elokuuta 2016 klo 01:17 »

    Juuri tänään juteltiin ystävän kanssa: minkä hyvänsä voi feikata, banalisoida, brändätä ja niin edelleen. Kamala uniikkiuden korostaminen – seuraus: kaikki muka-uniikit ovat samalla tavalla "uniikkeja", jolloin kukaan heistä ei johdonmukaisesti voi olla oikeasti uniikki; luontaisesti uniikkeja taas ei pidetä minään tai edes koeta uniikkeina, koska he eivät ole epäuniikilla tavalla "uniikkeja". Kamala pyristely kohti läsnäoloa, mindfulness-tilaa – lopputulos: ei niinkään läsnä tai "mindful" vaan itselle ja/tai toisille mahdollisimman hyvin uskoteltu läsnäolo / mindfulness. Jne. En oikein osaa muuta tähän sanoa, kuin että joskus rehelliselle välinpitämättömyydelle on sittenkin syynsä: ole mitä olet, elä miten elät, äläkä veisaa viittäkään siitä, mitä sinun jonkun muun mielestä pitäisi olla tai elää, tai mitä olemalla / miten elämällä saisit jotain sosiaalisia hyötyjä. Tai sitten veisaa vaikka kymmenen, jos siltä tuntuu.
    Kirjattu

    faråd

    • Vieras
    Vs: Aitous
    « Vastaus #4 : 27. Elokuuta 2016 klo 03:43 »

    Niin siis kun musta semmonen välttämättä vaan menee niin tällä aikakaudella. Jos sitten aidosti uniikit katoavat, kun kaikki vaan näyttää niin monimuotoiselta, niin ei siitä kannata ainakaan kiukutella. Suoraan sanoen yksinkin pärjää,,vaik sit seinille ja tietokoneen ruudulle puhuen  ;D   ;D  ???  sitä paitsi jos joku on löytänyt uniikkiuttaan tavoittelemalla uniikkiutta jotenkin alitajuisesti...sitähän sanotaan että kaikki polut vievät perille.
    En mä tiiä, kyllä massa on aina massaa vaikka mitkä vermeet ja kuosit olis, kyl mä uskon että uniikit ovat turvassa ja osaavat haistaa muutkin aitouniikit ja mahdollisesti toisaalta tunnistavat sitä omaa elämänkaartaan myös. Suoraan sanottuna jokainen välttämättä on uniikki, geneettisesti, mutta myös massaa, geneettisesti....ja sit on ympäristön vaikutus ja lähtökohdat jne.. Oman elämänsä ja itsensä tarkkailun kautta voi saada vihjettä siitä mitä itse on, missä on, ja missä itse haluaa elää. Ja kans sit sitä että se mitä haluaa, ei välttämättä toteudu siten kun ois aatellut.

    Ei kait banaalius uniikkiutta sotke, ehkä säästää vaan tekouniikeilta, kun varmasti löytävät herkästi toistensa piiriin..koska mikäs sen ihanampaa, kuin olla vaikka sit aidosti epäaito kaltaistensa kanssa...just aitooo :D

    Sitä paitsi joskus 'fake it untill you make it' toteutuu "aidosti", siis että jos joka hiton päivä teet sitä meditaatiota vaikka edes siksi että kun se on niin hiton cool istuskella ja toljotella seinää ja tuskastua itses kanssa, niin ei sitä oikeastaan voi huijata..noh vaarallista se voi olla. Ja kans, jos joka hiton päivä syöt vegaania safkaa, niin et voi välttyä siltä että sillä tiellä olet.

    Mä vähän veikkaan että hipit on turvassa  ;D tai syvähipit ovat turvassa "hipeiltä" ja toisinpäin,, eiköhän meillä tilaa ole kaikella mitä on, välttämättä. Kaikki eivät olleet nuoruuden kukassa silloin 60-70-luvuilla,, fyysisesti.
    Kirjattu

    muukorento

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 72
    Vs: Aitous
    « Vastaus #5 : 27. Elokuuta 2016 klo 10:14 »
  • Tykkää (0)

  • Kaikki on kyl jotenkin niin hassun paradoksaalista. Totta, yrität olla jotain, mitä vain melkein, oma ittes, uniikki ja aito, sitä keskittyy asiaan ja pää luo mielikuvia siitä mitä tavoittelet ja millainen sitä olisi jos onnistuisi.. Ja sit sitä pyrkii toteuttamaan näitä mielikuvia, jotka voi olla kaukana siitä mitä luulee etsivänsä. Ja niin usein päässä kummittelevat ajatukset, miltä tää nyt näyttää ulospäin.. Silti niin kuin fårad kirjoitti; feikkaamalla ja yrittämällä voi ihmeellisesti osua maaliin, oppia positiivisia tapoja, oivaltaa olennaisia tms. Ja samaa mieltä; tilaa on meille kaikille, jos ei itse rakenna itselleen vankilaa.

    Tuohon oman elämän ja itsensä tarkkailuun voisi lisätä muiden ja niiden elämän tarkkailun. Ollaan kuitenkin peilejä toisillemme. Huomaamalla erot ja samankaltaisuudet ja ymmärtämällä mikä jossakussa niin paljon ärsyttää tai jossain toisessa ihastuttaa voi oppia itsestäänkin jotain.
    Kirjattu

    Kurre

    • Vieras
    Vs: Aitous
    « Vastaus #6 : 27. Elokuuta 2016 klo 17:29 »

    Ihanaa keskustelua saatu aikaan  ^-^

    Muukorennon mainitsema rehellisyys on muuten aika voimakas tekijä, tajusin tässä. Jotenkin mahdotonta olla yhtä aikaa rehellinen ja jotain muuta kuin aito.
    Kirjattu

    PeikkoEläin

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 4
    Vs: Aitous
    « Vastaus #7 : 18. Syyskuuta 2016 klo 08:04 »
  • Tykkää (0)

  • Toiset ihmiset ei kai voi täysin varmasti sanoa kuka on aito ja kuka ei, mutta luulen että jossain määrin ihmisistä riippuen voi aitouden aistia. Kuin aiemminkin mainittiin, niin rehellisyys on kyllä tärkeä asia, että voi aidosti olla mitä on ja tehdä vilpittömästi asioita. Kunhan itse pyrkii aitouteen, niin todennäköisesti se vetää puoleensa samantyyppisiä ihmisiä eli toivottavasti niitä aitoja sekä rehellisiä. Aina tosin ei omakaan aitous varmasti ole helppoa, mutta kun ei mieti liikaa ja antaa virran viedä siinä suhteessa ettei mieti miten pitäisi milloinkin olla niin päästään aika lähelle. Itse kysymykseen en näköjään rönsyilyiltäni ehtinyt, koska en taida osata sanoa yksiselitteistä vastausta siihen, aistimusrehellisyys.  ::)
    Kirjattu
    Elämä on monenkirjavaa.

    Auringon

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 474
    Vs: Aitous
    « Vastaus #8 : 01. Tammikuuta 2017 klo 09:32 »
  • Tykkää (0)

  • Mistä tunnistaa ihmisen joka on aito, entä miten voi vaalia aitoutta itsessään? Ja muita ajatuksia aiheesta, mitä mieleen vaan tulee.

    Yhdellä tavalla tunnistaa aidon - luota kaikkiin myös heihin jotak luottamuksen pettää, mutta muista olla itse aito. Se joka jää kiinni ei välttämättä ole vähiten aito. Oikea vastaus on kaikki on aitoja. Aitoutta itsessään on tunnustaa tekonsa. Jos haluaa pysyä enemmän aitona, niin hyvä tapa on suhtautua elämään "väliinpitämättömästi" - silloin arvomaailma ei muovaudu teennäiseksi(tämän "filosofian" perusta on tavallaan kasvatuksen merkitys, joka minulle tarkoittaa ettei muita kasvattajia tarvita kuin biologiset).

    Minä pelkään ihmisiä - en tiedä mistä johtuu. Tiedostan että värhaiskehityksessäni en luottanut ihmisiin, eli koin kaikki uhkaksi ensimmäisestä tajuamisestani lähtien jonka kykenen hahmottamaan. Tätä peittää omituinen "varjo" ikäänkuin kaikkea visuaalita peittäisi varjokasvot joita en halua ja olen alkanut nyt vuosien varrella uskomaan että nämä "kasvot" ovat varhaishavaintoja henkilöstä ketä ei olisi minusta saanut olla tekemisissä kanssani paha sanoa onko se äitini vai joku toinen. Vietin ensimmäiset puolivuotta elämästäni ensikodissa ja toivon eten olisi joutunut sitä kokemaan. Mitä ilmeisemmin minulla oli isovanhemmat ketkä olisi vastannut minusta ja ketkä tuon jälkeen sitten vastasikin koska äitini "jätti" minut isovanhemmilleni aika välittömästi päästyäni pois ensikodista. Huh huh mihin tääkin juttu taas meni. No isovanhempani joutui/sai hoitaa minua sitten "salaa" koska ymmärtääkseni ehto äidilleni oli ollut ettei hän mene vanhemmilleen tai eten minä menisi isovanhempien hoidettavaksi. Tässä multa tulee kyllä ihan väärää stooria ihan väärään juttuun mutta en voi olla ajattelematta aina näitä juttuja ne ei jätä mua koskaan rauhaan.

    Siis aitoa ihmistä ei ole. Vain sellainen on "aito" ketä tekee myös sinua vastaan. Sellainen voisi olla aitouden määrite kuin: "missä asiassa?".-kaikessa ei voi olla aito ja on hyväksyttävä se ettei siis kukaan ole ja on parempi siis pitää kaikkia aitona koska muuten luokittelee ihmisiä väärin. Jokainen meistä on jossakin aito - mitä paremmin tunnet toisen nin tiedät missä. Toiset ei kykene juuri missään omaaloitteisesti mutta tietyin "säännöin" saattaa sellaisetkin ihmiset olla tavallaan "kieronaitoja". Jos puhutaan vaikka "rehellisyydestä" niin joku saattaa tykätä olla "epärehellinen" ja tykätä tavallaan "leikistä" jossa häneltä kysytään samaa monesti niin sitten on kiva kertoa miten asia oikeasti on koska ei jaksa nahistella siitä minkä nyt sitten kysyjä tuntuu tajuavan koska kyselee. Jämpteys on toinen juttu, eli tekee sen minkä lupaa ja se on tavallaan aitoutta mutta siinäkin ajan kanssa tulee mokoiltua ja jännitteellisyytä aina muodostuu niin ettei halua ehkä "loukata" toista jne .... Olen itse huomannut jos on tyylin "ota koppi" tyylinen ystävyyssuhde johonkin henkilöön jossa siis toinen ottaa jotakin ja heittää toiselle joka ottaa kopin niin ennemin tai myöhemmin joko heitetään väärää / huonosti - ei olla tyytyväisiä miten on heitetty tai enää siihen mitä on halunnut...

    Jatketaan joskus toisten :)
    Kirjattu

    Lammen Pei

    • Vieras
    Vs: Aitous
    « Vastaus #9 : 08. Heinäkuuta 2018 klo 19:09 »

    Mua aina välillä häiritse aitous-kysymys. En koskaan koe olevani esim. tarpeeksi "aito"  'hippi' tänne foorumille (esim. joka ainoo kerta kun täält taas katoilee tykkääjiä, niin mä otan sen niin, että oonko mä taas sotkenut tätä foorumia vääränlaisella olemisella), kun kuitenkin mulle on tärkeet pystyy vaan elää, selvitä ja hengittää ja olla mitä olen, vaik se oliskin vähän kaoottista.. tavallaan se on ollut aika rankkaa kun joskus koettanut niin kovasti olla rauhassa, mutta että pitää tosiaan hyväksyä jos on rauhaton olo, että ei voi muuten päästä siihen rauhaankaan.

    Muutenkin, jos olen jossain tapahtumassa, esim. eilen oltiin perheen kanssa UGH-festareilla, niin sit kun on 'sisällä' jossain, jossa ollaan tavallaan ikäänkuin yhteistä aikaa viettämässä (mitä vain yhteistä), niin siitä tulee mulle herkästi ongelmainen olo. Siten normaalisti vältän semmosii tilanteita, mutta toisaalta siinä jää aika yksin sitten. Ehkä joku trauma yms. vaikuttaa niin syvästi, mutta minkäs teet. Eilen oli heti helpompi olla, kun oli tarpeeks sivussa kiertelemässä... Kyllähän sekin ihan ok oli siel 'ines' vähän siedättää itseensä, kun muksu on niin välitön ja osaa mennä aina kaikkien luo ja tanssi siellä vaan menemään :) . Itse jollain tapaa kuormitun, koska oon aika tarkka siitä että mulla jokin semmonen oma tila.. jo kovat volyymit voi vaikuttaa vähän liikaakin, kait sitä vaan on vähän herkkä aina kaikelle ympärillä. Mutta mä yritän.
    Kirjattu