Niinno, unessa, tai jonkinlaises joukko-ohjelmoinnin ja kontrollin harhaisuudes kai on tullut oltua vähän kuin unessa, sitähän voi vaikka pitää yksittäistä eettistä suuntausta suurena totuutena (tottakai maailma toimii tältä pohjalta) ja joutua kriisiin, kun kokeekin jotain sitä rikkovaa.
Esimerkki ihan lähiympäristöstä kävi, kun huomasin läheisen metsämme laidalta kyltin kaavoituksesta, ja muutamia päiviä myöhemmin sielt oltiinkin jo kaadettu hyvin laaja ala vankkaa kuusikorpea. Jotenkin en osannut suhtautua siihen, koska tääl pääkalloseudul on muutenkin niin vähän viheralueita, ja tuostakin metsästä on osa ihan suojelun piirissä, olispitänyt tehdä Koijärvet.
Must vakavampia unia on tavat, joilla kasvatamme kouluissa lapsia, kilpailemaan keskenään, esim. jokin aika sitten tuli vähän pohdittua skidien suunnistuskisoja, että mitä siin oikeastaan tapahtuu. Lapset laitetaan metsään juoksemaan toistensa ohi kartat ja kompassit kädessä ja hakemaan reikiä lappuihinsa. Ei mitään yhteistyön meininkiä tai metsien monimuotoisuuden huomaamista, vaan kellokorttisysteemillä kilpajuoksua eteenpäin suorinta reittiä, ja nopeiten suoriutunut palkitaan, muille voi koitua pettymystä riippuen voitontahdosta. Samoin on mietityttänyt tää miten ihmisen kasvua hallinnoidaan, miten kaikkeen on ryhmäohjausta tai vertaisryhmiä tarjolla, joissa on joku koulutettu ohjaaja, miten "kaltaisia" sidotaan yhteen. Toki monet kokee tuollaista hyvänä yhdistävänä juttuna, mutta tavallaan tuommoinen tuntuu äkkiseltään myös osaltaan ihan aidoista elämän ihmeiden kokemuksista ja oman tahdon tai sattuman varaisten ihmiskohtaamisten ja ystävyydenmuodostusten normittamisesta tiettyihin tiloihin ja koulutuksen kautta ohjattuihin uomiin.
Kaikella on puolensa, joskus mayan havainnointi on avaavaa ja huomaa enemmän mahdollisuuksia, joskus taas se voi etäännyttää ympäristöstä, joka kuitenkin on mahdollisesti melko järjestäytynyttä ja arkisessa elämässäkin on niit pienien ilojen aiheita ja kohtaamisia.
