Mie oon käsittänyt, että kaksinaisuus on enemmänkin ihmismielen tapa hahmottaa asioita kuin todellisuuden (ulottuvuutemme) luonne. Ja sitten tietysti luomme ajattelumme mukaisia asioita...
Kun kuitenkin kaikki on yhtä ja kaikki on samaa tietoisuutta.
Bashar (
www.bashar.org) kertoi yhdessä kanavoinnissa, että jos on esim. polariteetit valo ja pimeä, niin siinä välissä on kolmas piste, neutraali balanssipiste, jossa meidän tulisi olla ja siitä käsin valita sen mitä haluamme, joko valon tai pimeän.
Ihan hyvä perspektiivi, mutta itse tykkään kyllä polarisoitua valoon... Ja tiedän että jotkut valitsee toisin.
Kuitenkin jossain vaiheessa ihmisen polariteetti alkaa kääntyä joko muiden palvelemisen tai oman itsen palvelukseen eli oman egoistisuuden lisäämiseen ja vallanhimoon.
Itsensä palveleminen voi myös olla ihan sellaista tervettä itsestään huolehtimista ja hyvän elämän luomista. Ja voihan noita tehdä molempia. Jos vain palvelee toisia ja laiminlyö omat tarpeensa, niin ei sekään ole kovinkaan hyvä.
