Itsekkyys? - 3

Johnnyboy92 · « **Vastaus #30 :** 08. Elokuuta 2015 klo 11:34 »

Mun mielestä nyky-yhteiskunnan yksi hyvä puoli on se, että voi halutessaan valita seuransa tai sitten olla vaan yksin. Kaikki perinteiset kyläyhteisöt on mun mielestä ihan hirveitä, koska niissä joutuu jatkuvasti elämään yhteisön sääntöjen ja normien mukaan ja olemaan samojen ihmisten kanssa...Itse haluan että on mahdollisuus joskus päättää asioista itse.

kukkaapina. · « **Vastaus #31 :** 08. Elokuuta 2015 klo 19:18 »

mua alkaa aina ahdistaa jos en voi päättää oonko jossain vai en... yleensä aina haluan pois sieltä jos on pakko olla mut sit ku on vaihto ehto et voi myös lähteä ja se lähtee musta itsestäni että olen siellä eikä ole pakko niin nautin

ja itsekyyteen että perus oletus itsekyydestä on aivan väärä. itsekkyys on hyvä asia mutta se itsekkyys pitää lähteä itsestä että siitä voi nauttia mutta mun mielestä silti ei sais olla ilkeä toisille... itsekkyys ja ilkeys on kaks eri asiaa mitkä ei liity toisiinsa vaikka ne mielestäni rinnastetaan aika usein samoiksi asioiksi

Brooks · « **Vastaus #32 :** 08. Elokuuta 2015 klo 21:22 »

Olen Johnnyboy92:n kanssa samaa mieltä siitä, ettei entisajan kyläyhteisöissä tai ylipäänsä yhtenäiskulttuurin aikana eläminen mitään ruusuilla tanssimista ollut. Yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä toki oli enemmän, koska se oli välttämätöntä toimeentulon vuoksi. Ihmisten toiminnan lähtökohdat olivat kuitenkin yhtä itsekkäät kuin tänäkin päivänä; yksilöllisyys ja individualismi on lisääntynyt sitä mukaa kuin riippuvaisuus toisista ihmisistä on vähentynyt, mutta emme me sen itsekkäämpiä ole kuin ennenkään. Tai ennen ei oltu vähemmän itsekkäitä kuin nyt.

gemma · « **Vastaus #33 :** 09. Elokuuta 2015 klo 08:16 »

No ei se todellakaan ollut herkkua... Mutta ehkä ihmisten oli jotenkin pakkokin auttaa toisiaan oman hengissä selviytymisenkin kannalta. Jos talo paloi, talkoilla rakennettiin uusi ja nykyäänkin Suomestakin maahanmuuttajat lähettävät rahaa kotimaahansa. Tai suku kerää rahaa, että ensimmäinen saadaan lähetettyä ankkuriksi jonnekin kohdemaahan. Hintana tietysti on juuri se pakko mahtua muottiin ja usein myös erittäin huono naisten asema yhteisössä.

Itse oikeastaan haluaisin "erota" suvustani, mutta ehkä vaan rajaan yhteydenpitoa tietyllä tapaa. Liittyy liikaa ristiriitaisia tunteita ja onhan se joku "merkki", että lähes poikkeuksetta tapaamisten ym jälkeen on surkea mieliala. Mutta on tätä muissakin suvuissa ja semmonen ikävä ilmapiiri, valtataistelut, kostaminen, marttyyriys on niin hienovaraista ja siihen kun tottuu, sitä pitää normaalina..

Itsekkyydessä musta ongelmallisinta on se rajanveto, että arvostaa itseään ja pitää puolensa ja toisaalta ei sorru toisten polkemiseen. Mitä tekee toisten hyväksi, tekee hyvillä mielen ja oman jaksamisen mukaan. Pystyis kieltäytymään jutuista jotka rasittaa itseä tai rikkoo sielua. Ei uppois henkisesti eikä fyysisesti loputtoman ahneeseen molokin kitaan, mutta olis silti hyvä "lähimmäinen". Raivokaan ei nouse, kun ei anna kohdella itseään huonosti. Ei tuntis syyllisyyttä ja huonommuutta, jos sanoo, että en nyt jaksa tän enempää tukea ja auttaa.

Terve itsekkyys on hyvä juttu. Silloin voi elää omannäköisen elämän ja tehdä valintoja, joihin on myöhemminkin tyytyväinen.

jättietana · « **Vastaus #34 :** 19. Elokuuta 2015 klo 02:19 »

Lainaus käyttäjältä: Konna - 27. Heinäkuuta 2015 klo 15:30

Virtaan astuessaan ihminen saa ensimmäisen omakohtaisen kokemuksensa Nibbanasta (vapautumisesta). Sen myötä hän vapautuu tietyistä "mielen kahleista", kuten uskosta erilliseen itseen, jolloin suuri osa kärsimyksestä poistuu pysyvästi.

Mulle tulee tosta mieleen sellanen ajatus, että maailma on yhtä isoa energian virtausta... Jokainen meistä on kimppu energiasäikeitä, jotka yhdistyy maailman energiasäikeiden kanssa. Sen ajatuksen valossa minuuskin asettuu vähän uuteen mittakaavaan. Vaikka oon välillä henkilökohtaisten juttujen takia kauheissa tuskatiloissa, niin sitten kuitenkin tajuan, että asiat on kyllä silti ihan superhyvin: on ruokaa, katto pään päällä, eikä joudu elämään sotatantereella. Ton energiavirtaus -homman kuvitteleminen auttaa astumaan hetkeksi (ilmeisesti tuon paljonpuhutun) egon ulkopuolelle, eikä tunnu enää yhtään pahalta, koska ei tunnu oikeastaan miltään, on ihan vaan tyyni ja rauhallinen. Kristinuskovaiset rukoilee että "tapahtukoon sinun tahtosi"; ehkä se vastais sitte niinku harmonisoitumista energiavirtausten kanssa? Ajatusleikkejä, teorioita...
Osa tuntemistani tuskista johtuu siitä, kun oon nimenomaan ollut just ihan täysillä, täysin itsekkäästi tunteiden vietävänä ja sitten sotkenut omat ja muiden asiat... Alkaa jotenkin suorastaan kyllästyttää, että niin on TAAS käynyt. Olis tosi kiva pysyä yhä enemmän mielentilassa, jossa huvittuneena tarkastelee omia apinaviettejään ja pystyy jättämään ne sitten houkutusten ensi kerralla iskiessä ihan omaan arvoonsa... Mä taidan antaa tuolle mielentilalle nimen "avaruusminä"; se kattoo jostain toisesta galaksista tätä apinoitten planeettaa ihmetellen.
Mut ihmiset kuulkaa... toki tarttee pitää ittestään ja jaksamisestaan huolta, emmä tiedä onko se itsekkyyttä. Nää meidän minuudethan on meidän omia vähän niinku pyytämättömänä lahjana, kukaan ei oo itse päättänyt omasta syntymästään tänne

Kun mulle on tällanen pakkopulla nimeltä elämä tähän pläjäytetty, niin ei se mun mielestä ole oikein, että joku yrittäis määräillä mun tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, hyvä kun nyt ylipäätään tästä selviytyy niinku parhaaks näkee ja parhaiten kykenee.
Tajunnanvirtaa... valaistuneista munkeista vuorilla tuli vielä mieleen, että helppohan se hei on jossain vuorien rauhassa olla rauhallinen, mutta todellinen mitta otetaan tyypistä varmaankin siinä kohtaa, kun pystyy pysyttelemään vaikka missä hektisessä kaaoksessa rauhallisena; jos joku siinä vieressä vaikka vielä vittuilee lisäbonuksena, ja silti tyyppi pysyy vaan siinä tyynessä valaistuksessa, niin... hyvä hyvä...

Konna · « **Vastaus #35 :** 19. Elokuuta 2015 klo 11:20 »

"Avaruusminä" on hyvä.

Lainaus käyttäjältä: jättietana - 19. Elokuuta 2015 klo 02:19

Tajunnanvirtaa... valaistuneista munkeista vuorilla tuli vielä mieleen, että helppohan se hei on jossain vuorien rauhassa olla rauhallinen, mutta todellinen mitta otetaan tyypistä varmaankin siinä kohtaa, kun pystyy pysyttelemään vaikka missä hektisessä kaaoksessa rauhallisena; jos joku siinä vieressä vaikka vielä vittuilee lisäbonuksena, ja silti tyyppi pysyy vaan siinä tyynessä valaistuksessa, niin... hyvä hyvä...

Tää on ihan totta. Mutta juuri sen helppouden vuoksi kannattaa minusta pysytellä siellä "vuorten rauhassa" siihen asti, että mieli vapautuu. Sitten voi palata maailman melskeeseen... Tai jäädä vuorille, kuinka vain.

Tulee mieleen yksi lempirunoilijoistani, Tang-kauden Kiinassa elänyt Hanshan (jonka nimi muuten tarkoittaa "kylmää vuorta"). Erityisesti runo:

Lainaus

Tuhansien pilvien ja virtojen keskellä
elelee joutilas mies.
Päivät hän vaeltaa vihreillä vuorilla,
yönsä hän nukkuu jyrkänteen juurella.
Keväät ja syksyt kuluvat nopeasti,
mutta hänen mielensä on hiljainen, vapaa tomun ja vaivan maailmasta.
Miten viihtyisää: olla tukeutumatta mihinkään,
tyynenä kuin syksyisen virran vedet.

Hariel · « **Vastaus #36 :** 19. Elokuuta 2015 klo 13:08 »

Lainaus käyttäjältä: jättietana - 19. Elokuuta 2015 klo 02:19

Nää meidän minuudethan on meidän omia vähän niinku pyytämättömänä lahjana, kukaan ei oo itse päättänyt omasta syntymästään tänne

Minun tietämykseni mukaan me kaikki ollaan päätetty syntymisestämme tänne... Tästä on monissa henkimaailmakirjoissa ja kanavoinneissa ja tämä on yksi tämäntyyppisten kirjoitusten "ydinviesteistä". Olemme omasta tahdostamme päättäneet inkarnoitua tänne, kokemaan ja oppimaan asioita. Elämä on ennalta suunniteltu, mutta ei ennalta määrätty. Emme ole yksin, meillä on oppaita ja auttajia.

En kirjoita aiheesta enempää, mutta voin suositella kirjoja tai kanavointeja, jos aihe kiinnostaa... Ja kanavoinnista onkin jo topic foorumilla: http://hipit.fi/foorumi/kynttilan-valossa/kanavointi/ .

Hariel · « **Vastaus #37 :** 19. Elokuuta 2015 klo 13:26 »

Zen Tarot -korttien "avaruusminä".

Miun iltameditaatioissa tuntuu välillä tältä.

Hariel · « **Vastaus #38 :** 19. Elokuuta 2015 klo 13:31 »

...ja vielä vertailuksi samojen korttien "mieli":

Johnnyboy92 · « **Vastaus #39 :** 19. Elokuuta 2015 klo 21:23 »

Lainaus käyttäjältä: Konna - 19. Elokuuta 2015 klo 11:20

Tää on ihan totta. Mutta juuri sen helppouden vuoksi kannattaa minusta pysytellä siellä "vuorten rauhassa" siihen asti, että mieli vapautuu. Sitten voi palata maailman melskeeseen... Tai jäädä vuorille, kuinka vain.

Itse uskon että kaikki on lähtöisin yhdestä Jumalasta. Ja Jumalan voi kohdata missä tahansa. Ei tarvitse mennä jonnekin kaukaiseen paikkaan ja eristäytyä muista, koska Jumala on kaikkialla. Jumala on tämä maailma ja kaikki olevainen on peräisin Hänestä. Niin mielenrauha kuin rauhattomuuskin. Rauhattomuus ei kerro siitä että on jotenkin kauempana pyhyydestä.

Uskon että todellinen tie tätä maallista elämäämme korkeammalle tasolle tapahtuu vain antautumalla. Herran huomaan, kuten sanotaan. Tulee antautua kaikelle sille mitä Jumala antaa meille. Itsekkäistä haluista ja itsestä tulee luopua ja antaa Jumalan vaikuttaa ja ohjata itseä. Se voi viedä mihin tahansa, mutta varmaa on se, että silloin on aina Jumalan ja totuuden luona, meni minne meni. Ja Jumala voi ilmetä hyvin monissa eri muodoissa ja tavoissa. Niin monissa ettei niitä välttämättä samoiksi tunnista. Itselle on käynyt niin useasti ja siunaukset ovat ilmenneet mitä hämmentävimmillä tavoilla.

Näin siis minä uskon nykyään. Ja oikeastaan kaikki mitä olen kokenut tähän mennessä on jotenkin johtanut minut tähän suuntaan. En tiennyt mihin olin matkalla aina. En itse nähnyt tietä, mutta Jumala kuitenkin aina näki sen ja ohjasi minua oikeaan suuntaan.

Avaruus · « **Vastaus #40 :** 20. Elokuuta 2015 klo 07:06 »

Ideaalimaailmassa ideaali-ihmisellä homma menis jotenkin noin^. Mutta koska harva on valmis astumaan suoraan A>B kulkematta välimatkaa, voi pitää kiertää vuorten kautta. Se matka on uskoakseni joka tapauksessa kuljettu joskus. Jos ei tässä, niin sitten edellisissä elämissä.

Johnnyboy92 · « **Vastaus #41 :** 20. Elokuuta 2015 klo 10:01 »

Lainaus käyttäjältä: Avaruus - 20. Elokuuta 2015 klo 07:06

Ideaalimaailmassa ideaali-ihmisellä homma menis jotenkin noin^. Mutta koska harva on valmis astumaan suoraan A>B kulkematta välimatkaa, voi pitää kiertää vuorten kautta. Se matka on uskoakseni joka tapauksessa kuljettu joskus. Jos ei tässä, niin sitten edellisissä elämissä.

Nimenomaanhan niiden vuorien yli saattaa joutua kulkemaan. Mutta itse tykkään ajatella niin että oikeaan paikkaan päätyy joka tapauksessa joskus. Tai siihen paikkaan joka ihmiselle on määrätty. Kaikilla on jokin paikkansa tässä maailmassa.

Mutta on turha takertua siihen mikä milloinkin tuntuu mukavalta. Voi olla että tässä elämässä "tehtävä" on vaikea ja epämukava sekä näennäisen kaukana Jumalasta. Mutta koska Jumala on kaikkivoipa, ei mikään ole Hänelle mahdotonta.

Tosin uskon myös siihen että on olemassa toinen voima eli Saatana. Se ei kuitenkaan pärjää Jumalalle, mutta käy viivytystaistelua ennen lopullista häviötään ja pyrkii johdattamaan ihmisiä pois Jumalan luolta. Saatana pyrkii saamaan meidät uskomaan että itsekkäät halumme ovat kaikki mitä on ja että materiaaliset ilot ovat suurin tavoite elämässä. Saatana, eli Sielunvihollinen, pyrkii näin katkaisemaan ihmisen ja Jumalan yhteyden, eli estämään Kristuksen synnyn sydämeen. Voidaan myös sanoa että Saatan yrittää estää ihmisen vapautumisen materiaalisesta kärsimyksestä.

Mutta loppujen lopuksi paholainenkin on olemassa vain Jumalan armosta. Jumalan rakkaus on niin laaja että Hän antaa mahdollisuuden kaikille olennoille, eikä vain niille jotka ovat hyviä. Mutta uskon että joskus tulee päivä milloin paholainen häviää ja maailma palaa tasapainoon. Mutta sitä päivää ei kukaan voi tietää etukäteen.

PS. Käytän näistä asioista kristillistä termistöä ja nimiä, koska se on itselle tutuin ja selkein tapa. Voihan asia olla niinkin että nimet on erit.

Hariel · « **Vastaus #42 :** 20. Elokuuta 2015 klo 13:48 »

Keskusteluja Jumalan kanssa, kirja 1:ssä Jumala sanoi, että ei ole olemassa paholaista tai minkäänlaista helvettiä... Kryon sanoi (nettisivunsa q/a-osassa, www.kryon.com), että Saatana on "metafora ihmisen pahuudesta maan päällä".

Jos jumaluutta on kaikkialla, niin sitten myös meidän sisimmässämme. Ei siis tarvitse antautua pelkästään ulkoiselle Jumalalle.

Kryon-kirjoissa asia muotoillaan näin (muistista, ei suora kirjasitaatti): Jumalalle antautuminen (tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun) on vanhan maailman juttuja, ja nykyisin voimme luoda kumppanuussuhteen Jumalaan ja kanssaluoda asioita. Kryon myös muistuttaa meitä siitä, että olemme Jumalan osia.

Useiden eri kanavoijien kautta on tullut tieto, että Jumala on "Kaikki mitä on".

Saatte toki ajatella ja uskoa miten haluatte, mutta tuossa oli minun tietoani asiasta.

Johnnyboy92 · « **Vastaus #43 :** 20. Elokuuta 2015 klo 18:35 »

Lainaus käyttäjältä: Hariel - 20. Elokuuta 2015 klo 13:48

Keskusteluja Jumalan kanssa, kirja 1:ssä Jumala sanoi, että ei ole olemassa paholaista tai minkäänlaista helvettiä... Kryon sanoi (nettisivunsa q/a-osassa, www.kryon.com), että Saatana on "metafora ihmisen pahuudesta maan päällä".

Kun katsoo tätä maailmaa, niin itselle on kyllä aika selvä että jotain "pahaa" tai "saatanallista" on. Jos ei olisi, miksi ihmiskunta raiskaisi luontoa ja tekisi väkivaltaa? Jumala on rakkautta. Mutta jokin estää sen rakkauden täydellisen toteutumisen. Jokin on luonut nykyisenlaisen "sivilisaation" joka johtaa ympäristökatastrofeihin ja perustuu väkivallalla ylläpidettäviin hierarkioihin.

Ja jos katsoo niitä ihmisiä jotka ovat vallassa, on selvää että heidän toimiaan ei ohjaa armollinen ja rakastava Jumala. He saavat ohjeensa jostain muualta. Eikä kyse ole vain jostain tavanomaisesti oman edun ajamisesta tai poliittisesta ideologiasta. Kyse on jostain paljon syvemmällä olevasta kieroutuneisuudesta ja pahuudesta. Itse pidän sitä jonkinlaisena demonisuutena tai Saatanan vaikutuksena.

Mutta en usko että Saatana tai Jumala ovat jotain fyysisiä olentoja. Kyse on henkiolennoista, joihin voi olla yhteydessä vain uskon kautta. Ja olen sitä mieltä että maailmassa on ihmisiä jotka valitsevat Paholaisen. Syynä on se, että paholainen on taitava ja manipuloiva. Ja kuten jossain sanottiin, niin paholaisen suurin temppu oli saada ihmiset uskomaan ettei tätä ole olemassa! Monet ihmiset eivät edes tiedä palvelevansa Saatanaa ja toteuttavan elämässään sen piirteitä.

Mutta koska paholaisen piirteet eivät ole Jumalasta, johtavat ne lopulta tuhoutumiseen. Paholainen häviää aina lopulta ja sen oppien mukaan elävälle ihmiselle käy myös samoin, ennemmin tai myöhemmin. Mutta on tärkeä tajuta että kyse ei ole tässä kohtaa jostain yksittäisistä "synneistä", vaan aiemminkin uskosta ja mielentilasta. Kaikki teot voi tehdä joko Jumalalle tai Paholaiselle. Kuten Bob Dylan lauloi: "It may be the Devil or it may be the Lord, but you gotta serve somebody". Ihmisellä on valta valita että ketä seuraa ja minne.

Hariel · « **Vastaus #44 :** 20. Elokuuta 2015 klo 19:31 »

Lähes kaikki planeetalle inkarnoituneet (ihmis)sielut ovat syntyessään unohtaneet suuren osan asioista, mm. jumalallisen alkuperänsä, edelliset elämänsä ja elämänsä henkimaailmassa, tietyt metafyysiset jutut (esim. henkiset lait) jne. Ihmiset saattavat tehdä pahoja tekoja ihan unohduksesta ja tietämättömyydestä. Ei siihen välttämättä tarvita mitään arkkityyppistä pahuuden konkretisoitumaa tai muutakaan...

Jos Saatana olisi olemassa, ja Jumala on Kaikki mitä on, niin tässä asetelmassa Jumala vs. Saatana -taistelu olisi aika absurdia.

Itsekkyys? - 3

Johnnyboy92

Vs: Itsekkyys?

kukkaapina.

Vs: Itsekkyys?

Brooks

Vs: Itsekkyys?

gemma

Vs: Itsekkyys?

jättietana

Vs: Itsekkyys?

Konna

Vs: Itsekkyys?

Hariel

Vs: Itsekkyys?

Hariel

Vs: Itsekkyys?

Hariel

Vs: Itsekkyys?

Johnnyboy92

Vs: Itsekkyys?

Avaruus

Vs: Itsekkyys?

Johnnyboy92

Vs: Itsekkyys?

Hariel

Vs: Itsekkyys?

Johnnyboy92

Vs: Itsekkyys?

Hariel

Vs: Itsekkyys?